Yhden miehen mielenosoitus Päteviä ratkaisuja maailman ongelmiin saattaa olla useita, mutta niiden löytymiseen on vain yksi tapa - viestintä, avoin ja rehellinen.

Tulevaisuuden väistämättömyys

  • Hymyile, tulevaisuus on täällä!
    Hymyile, tulevaisuus on täällä!

Ihmisen katoamaton pyrkimys ymmärtää ympäröivää maailmaa on suonut meille historian saatossa tieteelliset menetelmät, joilla varmistaa olettamuksiamme maailmankaikkeudesta. Sovelletusta tiedosta on kummunnut useita teknologioita, jotka suovat helpotusta arkielämäämme ja jotka vievät meitä eteenpäin kohti tulevaisuutta.

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana olemme astuneet teolliselta aikakaudelta  digitaaliselle ja vaikutukset todellakin näkyvät. Keskivertolänsimaalaisen puhelimesta löytyy laskentatehoa enemmän kuin keskivertokotitaloudesta viisi vuotta sitten ja langattomuus takaa, että olemme aina tavoitettavissa ja tiedon äärellä. Sovellukset ja internet palveluineen ovat kokonaan oma universuminsa, joka suo mahdollisuudet jokaiselle jäsentää tietämyksensä ja maailmankatsomuksensa uusmediasisällöksi, kaikkien muiden "kytkeytyneiden" arvioitavaksi ja sopivilta osin omaksuttavaksi tai kritisoitavaksi.

Yhteiskunta muuttuu yhtä väistämättömästi kuin teknologia edistyy

Palveluiden automatisoituminen alkoi pian internetin synnyn jälkeen ja vaikka verkkokaupan yleistymisen vaikutusta kivijalkakauppojen menekkiin on vaikea todistaa, uskaltaisin väittää että sellainen löytyy viimeistään Zalandon myötä. Nyt suurimmissa kaupungeissa yleistyvät kauppojen itsepalvelukassat eivät helposti löydä tietään pieniin kuntiin, joissa  paikallisyrittäjän leipä riippuu vaatimattomasta menekistä, mutta sekään asia ei tule ikuisesti olemaan näin. Myös varastoalan automatisointi on täydessä vauhdissa.

Teknologia tulee jatkossakin esittämään ratkaisuja, jotka vähentävät ihmisenergian käytön tarvetta kaikilla toiminnan osa-alueilla. Ikävä kyllä, kun teknologiaa ensin sovelletaan siellä missä työt ovat yksinkertaisimpia, työttömyyden uhka koskettaa ensisijaisesti sellaista väestöä jonka kyky uudelleenkouluttautua digitaalisen aikakauden tarpeisiin on heikko. Kysynnän ja tarjonnan epäsuhde syvenee, mikä vuorostaan vetää sosiaaliturva- ja koulutusjärjestelmäämme tiukille.

Vaikka emme voisikaan auttaa ikääntyvää sukupolvea, vielä on aikaa tehdä paljon kasvavan ja sitä seuraavien sukupolvien eteen. Medialukutaito on vähintään yhtä tärkeä kansalaistaito kuin psykologiakin, sillä kaupallistuneessa informaatiotulvassa täytyy jokaisen tuntea niin itsensä kuin myös ne manipulointikeinot joita häneen pyritään käyttämään. Paras puolustus informaatiosodankäynnissä on diskurssianalyysi ja lähdekritiikki.

Haasteena on se, kuinka voimme sovittaa kaiken tämän uuden oppimisen tarpeen rajalliseen tuntimäärään, kun jo nyt luokkakoot ovat paisuneet hallitsemattomiksi. Itse koen vertaisoppimismetodien olevan ratkaisun molempiin ongelmiin. Oppilaiden tehdessä itsenäisesti oppimisen ja arvioimisen säästetään opettajan aikaa erityistarpeisiin, ja oppimisen hajauttaminen takaa että jokainen suoriutuu kykyjensä mukaan. Tärkeintä on kuitenkin se, että nuori oppii kuinka asioista otetaan oma-aloitteisesti selvää ja näin kannustaa elinikäiseen oppimiseen.

Tämä on mahdollista koska koulujen tietomäärä ei ole enää rajallisten paperiniteiden varassa, vaan jatkuvasti kaikkien saatavilla - digitaalisena internetissä. Verkko mahdollistaa myös opetussuunnitelman kehittämisen joukkoistamalla senkin asiansa parhaille asiantuntijoille, eli opettajille ja oppilaille. Samalla periaatteella voidaan löytää joukkoresursseja niin yrityksiin kuin yhteisöihinkin, unohtamatta sitä suurinta: demokraattista kansallisvaltiota.

Suurin haaste olemme me itse

Ratkaisut löytyvät laatikon ulkopuolelta. Teolliseen aikakauteen jumiutunut päättäjäkunta ei ole yhtä ketterä käytännön sovellutusten edistäjä kuin yritykset, joiden intressinä vuorostaan on maksimoida voitto hinta- ja tuotesuunnittelulla. Aiempi tuottaa vahinkoa vahingossa, kun taas jälkimmäisellä ei toistaiseksi ole ollut motivaatiota tehdä tuotteita, jotka vähentäisivät tai saati lopettaisivat tarpeen kuluttaa.

Olen sitä mieltä että näin 2020 -luvun kynnyksellä tarvitsemme uuden tavan tuottaa hyvinvointia. Luonnollisesti tiedon täytyy olla vapaasti saatavilla ja säännösviidakkoon tulee raivata tietä, mutta se ei vielä riitä. Tarvitsemme rohkeutta myöntää, että teknologian perimmäinen tarkoitus on kyky vapauttaa meidät kaikesta siitä työstä, jota tarvitsemme vielä tänään perustarpeiden kattamiseen.

Vaikka Star Trekkiin on vielä vuosisatoja matkaa, se on silti väistämätön sukupolvelta toiselle periytyvä tavoitteemme. Yhteiskunta, jossa fyysiset perustarpeet täytetään vastikkeetta ja jossa runsas vapaa-aika on täyttynyt tieteellä ja taiteella sekä modernilla yhteisöllisyydellä; jossa osallistuminen on helppoa ja luontevaa. Yhteiskunta, joka kykenee puolustamaan kansalaisiaan, muttei koskaan sorru käyttämään sitä valtaa väärin. Yhteiskunta, joka kehittyy jäsentensä vapaudesta sekä vapaan tahdon myötä. Yhteiskunta, joka antaa tilaa kaikelle olemassaololle sen sijaan, että raivaa vieraat tavat ja kulttuurit pois tieltä.

Arkipolitiikasta katsottuna utopistiset tavoitteet saattavat tuntua kaukaisilta, mutta vain pitämällä ne kirkkaana mielessä vältymme eksymästä tiellä tulevaisuuteen; harhailemaan itsekkyyden metsään tai hukkumaan ahneuden suohon.

k4rv1n3n.net / Facebook / Twitter

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän k4rv1n3n kuva
Tapani Karvinen

Oleellisin robotisaatiosta/automaatiosta englanniksi selostetulla videolla: https://www.youtube.com/watch?v=7Pq-S557XQU

Risto Koivula

Teksti on helpon oloista, mutta en suoraan sanoen ymmärrä, mitä tuossa halutaan sanoa,

Käyttäjän k4rv1n3n kuva
Tapani Karvinen

Pyrin avaamaan perspektiiviä tänään tehtäviin valintoihin esittelemällä tulevaisuutta. Ehkä se pohtimisen kautta johtaa lukijan uusiin oivalluksiin, toki varmasti sellaisiakin on joille esittelemäni teknologian potentiaali on tuttua kauraa.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Kouluopetuksessa joidenkin aineiden kohdalla ollaan tavallaan tien päässä. Ei niin etteikö esimerkiksi historian opetusta tarvittaisi, päinvastoin. Kysymys on siitä mikä on opetuksen päämäärä. Painopiste siirtyy yhä enemmän siihen, että ymmärretään mitä historia on ei siihen minkälaista se on, koska factatiedot eri variaatioineen ovat muutaman näppäilyn takana.

Nykyinen infotulva on käsittämättön. Vaan onko se sittenkään ongelma. Vastaanottimet, ihmiset elävät jatkuvassa evoluutiossa ja oppivat kyllä suodattamaan aikanaan mikä tieto on säilytyskelpoista ja mikä ei, mihin aivokapasiteettia kannattaa käyttää.

Ongelmia on pikemminkin infon tarjoajilla. Tämä pätee yhtä hyvin poliittisen näkökulman esilletuomiseen kuin grillimakkaran mainontaankin. Ihmiset eivät sulata tarjottua tietoa sellaisenaan, vaan oppivat hakemaan vastakkaisia argumentteja. Ehkei vielä, mutta tulevaisuudessa.

Kattelen tällaisena eläkeläisenä noita nuortemme touhuja. 7v pelaa jalkapalloa ja 10v painelee ratakierroksia uutta enkkaa metsästäen. Samanlaista kohellusta kuin -60 alussa muistan. Paitsi, että kirjoja luin enemmän.

Puuveneiden tekijät, kyläsepät ja muut käsityötaitajat ovat kova juttu jo lähitulevaisuudessa....

Toimituksen poiminnat

Sivut