Millaisen Presidentin kansa ansaitsee?

Tasavallan Presidentin vallan rajat pääsi viimein keskusteluun Haaviston todetessa, että olisi voinut hakea juridista neuvoa ennen kuin allekirjoittaa aktiivimallilain. Jostain syystä tämä herätti ärtymystä professoreita myöten, vaikka varmasti korkeimman oikeuden näkemyksen kuuleminen lain perustuslaillisuudesta ennen sen hyväksymistä on Presidentin ehdoton oikeus.

Itse kuulun niihin, jotka toivoisivat Presidentin käyttävän oikeuksiaan huomattavasti rohkeammin. Valtion päätöksenteko ei ole laadukasta, eikä se välttämättä johdu pelkästään siitä, että perustuslakivaliokunnalla on mahdollisuus hyväksyä hallituksen lakiesitys ilman eduskuntaäänestystä. Ongelmat johtuvat nähdäkseni instituutiovallasta, poliittisista kompromisseista ja vastuuvelvoitteen puutteesta. Luonnollisesti näitä ongelmia ei sisäpuolelta haluta ratkoa, sillä se huojuttaisi sitä vallan ja varallisuuden verkostoa, joka ajan saatossa on poliittiseen todellisuuteen rakentunut. Presidentti on tärkeä, sillä hänelle on annettu kaikki työkalut sen valvomiseen, ettei valtioneuvoston päätöksenteko lähde "totaalisesti käsistä".

Valtion korkea-arvoisin työkalupakki

Merkittävin, mutta varmasti harvimmin tarvittu työkalu on arvovallan suoma poikkeuksellinen mahdollisuus puhua koko kansakunnalle. Perinteisesti maamme valittu Presidentti ottaa ainakin näkyviltä osin pesäeroa puoluekoneistoonsa. Tämä tekee hänestä helpommin vastaanotettavamman, kuin sellaisen tahon, jonka puoluetausta herättää negatiivisia mielikuvia. 

Selkeimmät lain turvaamat työkalut, joilla Presidentti voi vaikuttaa sisäpolitiikkaan on oikeus antaa lausuma eduskunnan hyväksymään lakialoitteeseen, tai olla niitä kokonaan vahvistamatta. Vahvistamaton laki palautuu eduskunnalle, jonka on se yhdessä äänestyksessä kolmen kuukauden kuluessa asiasisällöltään muuttamattomana hyväksyttävä, tai se raukeaa. 

Mielestäni tuo kolme kuukautta on merkittävä aika syventää julkista keskustelua ja ottaa kantaa Presidentin huomioihin, jolloin lain uudelleenarviointi eduskunnassa voi olla laadukkaampaa. Toisaalta, pelkästään läsnäolevien kansanedustajien määrä saattaisi keikauttaa venettä toiseen suuntaan. Kuka tahansahan voi katsoa eduskuntaäänestyksen tulokset, tarkastaen poissaolojen ja voittomarginaalin suhteen.

Presidentillä ei siis ole suoraa oikeutta vaikuttaa lainsäädäntöön, mutta arvovallan suomia pehmeämpiä keinoja vaikuttaa lainvalmisteluun löytyy. Presidentti voi kutsua kenet tahansa ystävälliselle yksityiselle keskustelulle Kultarantaan valtion kehityksen suunnasta, esimerkiksi ministerin, jonka vastuulla on merkittävä lakihanke. Hänellä on oikeus ilmaista, mitä seurauksia lainsäädännöllä ei ainakaan saa olla. Pahimmillaan Presidentti saattaa kokea, ettei valansa velvoittamana voi hyväksyä sellaista lakia, joka aiheuttaa vahinkoa kansakunnalle, vaikka lain perusteluissa ilmaistu tarkoitus olisikin jalo.

Presidentin nimitysoikeudesta on ajan saatossa tullut kumileimasin, joka ei anna juurikaan mahdollisuuksia estää korruptoituneiden tai kyvyttömien ministerien pesiytymistä hallitukseen. Toivon kuitenkin, että seuraava Presidenttimme käyttää oikeuttaan kysyä juridista konsultaatiota sen suhteen, mitä kieltäytymisestä seuraa, jos Anne Berner meinaa uudestaan päätyä ministeriksi. 

Presidentin työkalupakkiin kuuluu myös merkittävä kyky saada informaatiota. En väitä, että hänellä olisi suora pääsy SUPO:n arkistoihin, mutta luonnollisesti omaa poikkeukselliset mahdollisuudet saada tietoonsa informaatiota ja siten rakentaa keskivertokansalaisen maailmankuvaa kattavampi ymmärrys niin Suomen kuin globaalin yhteisön tapahtumista. Epäilen, että ikävä kyllä, tämä työkalu menee sitä todennäköisemmin hukkaan, mitä ikääntyneempi Presidenttimme on.

Muita vähempimerkityksellisiä, lain suomia oikeuksia on armahdusoikeus, josta useat nykyisistä ehdokkaistamme olisivat valmiita luopumaan, sekä kunniamerkkien myöntämisoikeus. Perustuslain mukaan Presidentillä on myös oikeus säätää hallinnonalaansa liittyviä asetuksia, kuten muillakin korkea-arvoisilla virkamiehillä.

Näiden lisäksi totean lyhyesti, että kaikki mikä ei ole erikseen kiellettyä, on sallittua. Oleellisinta on henkilön rooli, jossa hän voi käytännössä tavata kenet tahansa ja keskustella mistä tahansa – televisiossa, radiossa tai lehtien mielipidepalstoilla – olettaen ettei hän pelkää sitä mahdollista arvostelua, mikä toimista koituu.

Vala velvoittaa kantamaan vastuun

"Minä – –, jonka Suomen kansa on valinnut Suomen tasavallan presidentiksi, vakuutan, että minä presidentintoimessani vilpittömästi ja uskollisesti noudatan tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä kaikin voimin edistän Suomen kansan menestystä."

Valtiosääntöä, eli perustuslakia Presidentti joutuu noudattamaan, eikä lähtökohtaisesti voida olettaa, että uusi lainsäädäntö on perustuslain vastainen. Juuri sen arvioimiseksi Presidentille on kuitenkin annettu oikeus pyytää lausunto korkeimmalta oikeudelta. Täytyy muistaa, että myös Presidentin juhlallisen vakuutuksen loppuosa häntä velvoittaa.

Vallan mukana kulkee siis myös vastuu. Tasavallan Presidentin tulisi olla kansakunnasta huolehtiva vanhempi, sillä hänelle on ojennettu kaikki avaimet valvoakseen, että kansakunta kehittyy oikeaan suuntaan. Se, että viestitään Presidentin vastuun rajautuvan ulkopoliittisten suhteiden johtamiseen, on harha. Toivon, ettei yksikään tulevista Presidenteistämme sitä sorru uskomaan.

Tapani Karvinen
vpj. @ Piraattipuolue
k4rv1n3n.net / Facebook / Twitter

k4rv1n3n
Muut Kotka
Ehdolla europarlamenttivaaleissa

Datanomin veri vei viestintään, mutta selkeästi paljon muutakin on tullut duunattua.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu