Yhden miehen mielenosoitus Päteviä ratkaisuja maailman ongelmiin saattaa olla useita, mutta niiden löytymiseen on vain yksi tapa - viestintä, avoin ja rehellinen.

Velka on vähäosaisen kuningas kuolemaan saakka

Väliaikaiseen talousvajeeseen tarjotaan nopeaa ratkaisua, jos luottotiedot on kunnossa. Tekstiviestin näpytteleminen tuo tilille muutamasta kympistä muutamaan sataseen muutamassa minuutissa. Viikossa postiluukussa on lasku, jonka korko ei ole muutamia prosentteja vaikka maksuaikaa on vain muutamia päiviä.

Pikavippikulttuuria harvat halusivat lainsäädännöllä estää. Nyt vaaditaan pikavippifirmojen rekisteröintiä, mutta vastakaiku yrittäjiltä on hi-das-ta. Jos tämä bisnes heiltä kuolee, siirtyminen perintäbisnekseen kannattaa vielä kymmenet vuodet, ulosottomiehen pyöritellessä papereita ennalta määrätyn kaavion mukaisesti kohti huomautuksia, muistutuksia ja ulosottovaateita.

Jos rahaa ei muutamassa vuodessa löydy niin ei hätää - tarvittaessa maksuvelvoitetta voidaan jatkaa aina uudelleen hamaan tulevaisuuteen.

Oletettavasti pikalainaaja on itse ahdinkonsa seppä. Kulutuskulttuuri, valtion kyvyttömyys ulottaa pankkeja koskevaa sääntelyä pikavippaajiin ja laskuista perittävät huimat korot ovat toki osasyyllisiä. Velkakierteestä velka-ahdinkoon, ulosottoon ja toivottomuuden edessä tehtyyn itsemurhaan - tärkeintä ettei talous kärsi ja onhan siinä yksi vähäosainen aina vähemmän.

Raha on suomalaiselle aivan samanlainen kunniakysymys kuin japanilaisellekin. Epäonnistuminen taloudenpidossa vastaa kyvyttömyyttä tehdä yksinkertaista yhteenlaskua. Epäonnistuminen johtaa stressiin, välinpitämättömyyteen ja syrjäytymiseen yhteiskunnasta.

Lopuksi löytyy kenkälaatikko, johon kaikki nuo postiluukusta tippuvat murheet voi tiputtaa avaamattomina. Toki, he saavat vähäosaisen veronpalautukset, millä saadaan kustannettua noin neljännes yhdestä laskusta per vuosi. Eikä velkaantunutta haittaa myöskään muiden laskujen pinoaminen samaan kasaan - kulkevathan ne samaa tietä: Yritys, yrityksen velat ostanut perintäfirma, ulosottofirma, verottaja.

Toivoa sopii siis onnenpotkua; perintöä, hyväpalkkaista duunia tai veikkausvoittoa.

Sillä aikaa laskut voi jättää maksamatta, sillä niitä perivä taho on jo moninkertaistanut voittonsa - ainakin paperilla. Todellista maksukykyä sillä parilla prosentilla taloudellisen tulevaisuutensa pikavipeillä tuhonneella väestönosalla ei ole, eikä tule.

Mielestäni tulevaisuuden velkaorjatkin ansaitsevat uuden mahdollisuuden. Ehkä olisi aihetta mitätöidä pahasti velkaantuneiden pikavippilaskut tai edes laskujen oikeudenkäyntikulut, mutta säilyttää luottotietomerkinnät ettei vastaavaa pääse tapahtumaan. Kenties pikavippaajat voisi merkitä laittomiksi luotontarjoajiksi, jolloin heidän tulevalla velanperinnällään ei olisi oikeuslaitoksen suojaa.

Talousjärjestelmän todellisia ongelmia tämäkään ei ratkaise, mutta antaa valoa syvimmällä pimeyden hetkellä, jotta ne kaikkein epätoivoisimmat teot jäisivät tekemättä. Kysymys on loppukädessä yhteiskuntarauhasta.

______________________________________________
Ahdistaako demokratiavaje?  http://k4rv1n3n.net/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Helena Kaski

Olen viime päivinä minäkin pohtinut, sattuneesta syystä, miten helposti ihminen putoaa ulos elämästään. Jos hän on saanut vaikeaan tilanteeseen pankista "joustoluottoa" pienellä korolla, luottotietojen menetys lukitsee luoton juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsisi. Pankin hylätessä asiakkaansa omien tappioidensa pelossa ( vaikka luottoa olisi maksettu säännöllisesti ja ajallaan ) pikavippilainaajat tulevat apuun hädän hetkellä naamioituneina pelastajiksi vaikka todellisuudessa ovat pahimpia upottajia.

Mistä apu, kun kaikki on sotkussa ja pienestä velasta on kasvanut henkeä uhkaava jättiläinen? Erikoisesti pelkään nuorten puolesta. Miten he selviävät eteenpäin, kun tilanne on ajautunut kuvaamasi kaltaiseksi ja laskut päätyvät lukemattomina laatikkoon? Harva saa avun perinnöstä tai lottovoitosta...

Syrjäytyminen voi alkaa aivan mitättömästä, mutta itselle sillä hetkellä mahdottomasta rahasummasta. Jossain elämän vaiheessa pienikin ulkopuolinen apu olisi korvaamaton. En tosin osaa kuvitella, mistä se voisi tulla ja millä tavalla velkaorja pääsisi nousemaan. Nykyinen systeemi on kuitenkin julma ja kohtuuton.

Käyttäjän k4rv1n3n kuva
Tapani Karvinen

Luulenpa että suhteellisuudentaju on monelta hukassa, niin hyvässä kuin pahassa.

Joskus vuosia sitten tuttava soitti ja kysyi apua kun oli saanut viimeisen kehotuksen noin viiden sadan euron laskusta, eikä maksukykyä ollut. No, luonnollisesti maksujärjestely tehtiin velkojan kanssa, mutta juurikin tuo puhelimen yli kuulemani ahdistuksen määrä oli tilanteeseen suhteutettuna käsittämätön.

Uskon että vastaukset vaihtelevat huomattavasti iän ja aseman myötä, jos pyydetään määrittelemään iso tai pieni summa. Tonni voi olla todella paljon tai mitättömän vähän, mutta se riippuu suoraan siitä mihin elintasoon on tottunut.

Elintason parantamiseen sitten kannattaa koko yhteiskunta, valtio vielä näyttää esimerkkiä velalla elämisestä. Omavaraisuutta se järkevä taloussuunnittelukin on.

Huolissani myös.

Helena Kaski

Köyhyyden arkipäivästä ei hyvätuloisilla ole mitään käsitystä. Kireässä taloudessa ahdistusta voi aiheuttaa mm. se, ettei ole varaa bussilippuun. Viiden sadan euron lasku voi olla koko kuukauden käytettävissä oleva summa tai enemmänkin, ja voi suistaa talouden raiteiltaan pitkäksi ajaksi.

Areenalla oli aiheesta videon jälkeen pitkä keskustelu. http://areena.yle.fi/video/1300741226154

Toimituksen poiminnat

Sivut