Lastensuojelu http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133484/all Mon, 08 Jul 2019 13:16:52 +0300 fi Kuutit / luonnon villieläimet / lapset http://pirjo-margitjauhiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278156-kuutit-luonnon-villielaimet-lapset <p>Ensiksi - k a i k k i <strong>maailmanasiat liittyvät jossain kohtaa toisiinsa</strong>, ettei ole mitään erillistä asiaa, vaikka jotkut toisin yrittää esittää, kun ehkä pelätään &quot;tartuntaa&quot; esim. politiikassa, joka on yhteistä - tosin eri painotuksin, jossa erot näkyy paremmin, kun kaikki eivät halua ns. yhdenaatteen taakse asettua, joka toisille se avoin maailma on yhdenasian toimintaa, kun ei hyväksytä eriämielisyyttä.</p><p>Pidän eläimistä - myös syöden eläinten lihaa ja kannatan uhanalaisten eläinten suojelua kautta maapallon, mutta ensisjaisesti kannatan ihmistensuojelua = <strong>lapset</strong>, joka &quot;suuremmilta&quot; vanhoiltakin puolueilta sivuutetaan &quot;tois`sijaisilla&quot;&nbsp;asioilla, kun minä kuitenki pidän lastensuojelua tärkeänpänä kuin nyt tikunokkaan nostetut kuuttien suojelut, jonka varjolla vissiin &quot;kaikki&quot; kalastaminen kielletään + vesistöjen käyttö kokonaisuudessaan = ilmastoteko ja ettei kalojen tunne-elämää sekoiteta.</p><p>Huh huh - vaikka tuota järkeä ei ole kovin jaettu kuin <strong>pikkulusikalla </strong>( köyhällä perheellä ei lusikoita kovin ollu - niin samalla vissiin toivottiin, että se vatsa täyttyy tehokkaasti pienelläkin annostelijalla ), niin mikä tämä maailma on nyt, kun<strong> &quot;kaikki&quot;</strong> toiminta tuntuu häiriintyvän siitä, ettemme halua karsia itseltämme hyvinvointia, jonka olemme aiemmin saaneet päättäjiltä, jotka nyt harjoittaa joidenki osien karsintaa, ei kuitenkaan terveyteen vedoten - esim. sähköpotkulaudat, jotka eivät edistä kansanterveyttä, vaan tuhoaa monelta osa-alueelta.</p><p>Lapsistahan minun piti kirjoittaa - tosin ei <strong>pidetä vertailuista</strong>, kun usein eläimet saavat suuremman huolenpidon ( oma äitini piti eläimistä enemmän kuin omista lapsistaan ), jossa jo perustuslaissa pitäisi olla merkintä, että ihminen = lapset, ovat kaikissa osa-alueissa ykkösenä, mutta lait ovat tehty aikuisia ihmisiä vasten, jossa lapset saavat valikoiden oikeutta, jossa maailmallakin lapset ovat lapsia, ei muuta.</p><p>Suomessa <strong>lastensuojelu</strong> ei ole sitä - mitä sen pitäisi olla ja tässä ajassa se on vielä heikonpaa, kun paineissa on eri kulttuurien yhdentymiset, jossa joissain tilanteissa tuijotetaan kansainvälisiin lakeihin, joita suomenkaan ei velvoiteta noudattavan, mihin sitten <strong>painostusryhmät</strong> lyövät kiilan väliin ja päättäjät pakotetaan - joita on jo vuosia painostettu eri kansanryhmien edessä, niinpä suomi onkin se koko maailman hyväntekijä = ei kuitenkaan hädänalaisille lapsille.</p><p><strong>Hädänalaiset lapset</strong> - niin, ketä he ovat ja keitä suomen pitäisi suojella = no ensiksi suomenmaan kamaralla asuvat + elävät lapset, huostaanottojen päivittäminen, kun niilläkin pönkitetään yli kansallisten firmojen toimintaa, samaan aikaan poljetaan työntekijöiden palkkoja.</p><p><strong>Hädänalaiset lapset + perheet</strong> suomessa, tarkoittaa sitä - että autetaan perheitä yhteiskunnan toimin, kun löytyyhän tuota rahaa tyhjänpäiväisiinki asioihin = esim. ylisuuret valtiosihteereiden + muiden toimijoiden palkkaaminen, tosin siinä päättäjä näyttää oman heikkoutensa, ettei ilman hännystelijötä pärjää.</p><p><strong>Hädänalaiset lapset maailmalla</strong> - niin, onhan heitä muuallakin kuin Isis-leireillä, josta en halua yhtäkään lasta suomeen tuotavan.</p><p><strong>Hädänalaiset lapset</strong> - itse olen ollut sitä sisarusteni kanssa, kun v.1956-1957 olemme hetken olleet &quot;valtion / yksityisen&quot; lastensuojelukodin hoteissa, äitimme huononelämän vuoksi ja isämme hakiessa hänestä eroa. Isämme sai meidät huostaansa - kiitos silloisen sukulaisverkoston, jotka isäämme auttoi, kun ilman heitä olisimme varmaan jääneet huostaanotetuksi. Isämme meni uuteen avioliittoon - josta saimme 4 uutta veljeä, eikä Hilkka-äiti onneks ollu huonommasta päästä.&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ensiksi - k a i k k i maailmanasiat liittyvät jossain kohtaa toisiinsa, ettei ole mitään erillistä asiaa, vaikka jotkut toisin yrittää esittää, kun ehkä pelätään "tartuntaa" esim. politiikassa, joka on yhteistä - tosin eri painotuksin, jossa erot näkyy paremmin, kun kaikki eivät halua ns. yhdenaatteen taakse asettua, joka toisille se avoin maailma on yhdenasian toimintaa, kun ei hyväksytä eriämielisyyttä.

Pidän eläimistä - myös syöden eläinten lihaa ja kannatan uhanalaisten eläinten suojelua kautta maapallon, mutta ensisjaisesti kannatan ihmistensuojelua = lapset, joka "suuremmilta" vanhoiltakin puolueilta sivuutetaan "tois`sijaisilla" asioilla, kun minä kuitenki pidän lastensuojelua tärkeänpänä kuin nyt tikunokkaan nostetut kuuttien suojelut, jonka varjolla vissiin "kaikki" kalastaminen kielletään + vesistöjen käyttö kokonaisuudessaan = ilmastoteko ja ettei kalojen tunne-elämää sekoiteta.

Huh huh - vaikka tuota järkeä ei ole kovin jaettu kuin pikkulusikalla ( köyhällä perheellä ei lusikoita kovin ollu - niin samalla vissiin toivottiin, että se vatsa täyttyy tehokkaasti pienelläkin annostelijalla ), niin mikä tämä maailma on nyt, kun "kaikki" toiminta tuntuu häiriintyvän siitä, ettemme halua karsia itseltämme hyvinvointia, jonka olemme aiemmin saaneet päättäjiltä, jotka nyt harjoittaa joidenki osien karsintaa, ei kuitenkaan terveyteen vedoten - esim. sähköpotkulaudat, jotka eivät edistä kansanterveyttä, vaan tuhoaa monelta osa-alueelta.

Lapsistahan minun piti kirjoittaa - tosin ei pidetä vertailuista, kun usein eläimet saavat suuremman huolenpidon ( oma äitini piti eläimistä enemmän kuin omista lapsistaan ), jossa jo perustuslaissa pitäisi olla merkintä, että ihminen = lapset, ovat kaikissa osa-alueissa ykkösenä, mutta lait ovat tehty aikuisia ihmisiä vasten, jossa lapset saavat valikoiden oikeutta, jossa maailmallakin lapset ovat lapsia, ei muuta.

Suomessa lastensuojelu ei ole sitä - mitä sen pitäisi olla ja tässä ajassa se on vielä heikonpaa, kun paineissa on eri kulttuurien yhdentymiset, jossa joissain tilanteissa tuijotetaan kansainvälisiin lakeihin, joita suomenkaan ei velvoiteta noudattavan, mihin sitten painostusryhmät lyövät kiilan väliin ja päättäjät pakotetaan - joita on jo vuosia painostettu eri kansanryhmien edessä, niinpä suomi onkin se koko maailman hyväntekijä = ei kuitenkaan hädänalaisille lapsille.

Hädänalaiset lapset - niin, ketä he ovat ja keitä suomen pitäisi suojella = no ensiksi suomenmaan kamaralla asuvat + elävät lapset, huostaanottojen päivittäminen, kun niilläkin pönkitetään yli kansallisten firmojen toimintaa, samaan aikaan poljetaan työntekijöiden palkkoja.

Hädänalaiset lapset + perheet suomessa, tarkoittaa sitä - että autetaan perheitä yhteiskunnan toimin, kun löytyyhän tuota rahaa tyhjänpäiväisiinki asioihin = esim. ylisuuret valtiosihteereiden + muiden toimijoiden palkkaaminen, tosin siinä päättäjä näyttää oman heikkoutensa, ettei ilman hännystelijötä pärjää.

Hädänalaiset lapset maailmalla - niin, onhan heitä muuallakin kuin Isis-leireillä, josta en halua yhtäkään lasta suomeen tuotavan.

Hädänalaiset lapset - itse olen ollut sitä sisarusteni kanssa, kun v.1956-1957 olemme hetken olleet "valtion / yksityisen" lastensuojelukodin hoteissa, äitimme huononelämän vuoksi ja isämme hakiessa hänestä eroa. Isämme sai meidät huostaansa - kiitos silloisen sukulaisverkoston, jotka isäämme auttoi, kun ilman heitä olisimme varmaan jääneet huostaanotetuksi. Isämme meni uuteen avioliittoon - josta saimme 4 uutta veljeä, eikä Hilkka-äiti onneks ollu huonommasta päästä.          

]]>
14 http://pirjo-margitjauhiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278156-kuutit-luonnon-villielaimet-lapset#comments Elinkeino Lastensuojelu Poliittiset irtopisteet Turvallisuus Mon, 08 Jul 2019 10:16:52 +0000 Pirjo-Margit Jauhiainen http://pirjo-margitjauhiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278156-kuutit-luonnon-villielaimet-lapset
Lapsen vieminen sotatoimialueelle kriminalisoitava http://sannaantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277945-lapsen-vieminen-sotatoimialuueelle-kriminalisoitava <p>Suomesta lähti Irakiin ja Syyriaan terroristijärjestön miehittämälle alueelle eri arvioiden mukaan useita kymmeniä henkilöitä tai jopa yli sata henkilöä joko taistelemaan Isis-terroristijärjestön riveissä tai muuten tukemaan kalifaattia. Lähtijöistä noin 20&mdash;30 % on arvioiden mukaan naisia. Mukana on kuitenkin ollut kokonaisia perheitä, eli sotatoimialueelle on viety Suomesta myös alaikäisiä lapsia.<br /><br />Terroristien vaimot ja lapset on kalifaatin kukistumisen jälkeen viety Syyrian ja Irakin rajalla sijaitsevaan Al-Holin leiriin, jossa leirillä olijoiden itsensä mukaan lapset ovat aliravittuja ja lapsia kuolee koko ajan. Tällaisiin oloihin joutuminen vaarantaa lasten hengen ja terveyden. &nbsp;</p><p>Rikoslaissa on merkittävä puute, sillä vaikka matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten on kriminalisoitu 34&nbsp;a luvun 5&nbsp;b &sect;:ssä, alaikäisen lapsen saattamista hengen sekä fyysisen terveyden ja henkisen hyvinvoinnin vaarantaviin oloihin viemällä hänet sotatoimialueelle ei ole erikseen säädetty rangaistavaksi. Lasten hyvinvoinnista huolehtiminen on lapsen huoltajan tai huoltajien vastuulla. Tästä syystä rikoslakiin tulisi säätää uusi pykälä, jossa kriminalisoitaisiin lapsen vieminen sotatoimialueelle. Ottaen huomioon teosta seuraava haitta lapsen terveydelle ja kehitykselle rangaistusasteikon tulisi vastata törkeää pahoinpitelyä. Myös yrityksen tulisi olla rangaistava ja pyrkimyksen viedä lapsi sotatoimialueelle tulisi olla peruste lapsen huostaanottoon, jotta lapsen henki ja terveys voidaan turvata. &nbsp;<br /><br />Valitettavasti lakialoite ei vaikuta Al-Holin leirillä olevien lasten tilanteeseen eikä äitejä voida tuomita takautuvasti. Mielestäni Al-Holin tilanteesta on kuitenkin opittava ja vähäisintä, mitä päättäjät voivat tehdä, on säätää laki, joka kriminalisoi lapsen sotatoimialueelle viemisen.&nbsp;</p><p>Olen tehnyt aiheesta<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/TPA_6+2019.aspx"> toimenpidealoitteen&nbsp;26.6.2019</a>. Aloite keräsin nimikirjoituksia yli puoluerajojen perussuomalaisista, kristillisdemokraateista ja kokoomuksesta. Kiitos allekirjoittaneille!</p> Suomesta lähti Irakiin ja Syyriaan terroristijärjestön miehittämälle alueelle eri arvioiden mukaan useita kymmeniä henkilöitä tai jopa yli sata henkilöä joko taistelemaan Isis-terroristijärjestön riveissä tai muuten tukemaan kalifaattia. Lähtijöistä noin 20—30 % on arvioiden mukaan naisia. Mukana on kuitenkin ollut kokonaisia perheitä, eli sotatoimialueelle on viety Suomesta myös alaikäisiä lapsia.

Terroristien vaimot ja lapset on kalifaatin kukistumisen jälkeen viety Syyrian ja Irakin rajalla sijaitsevaan Al-Holin leiriin, jossa leirillä olijoiden itsensä mukaan lapset ovat aliravittuja ja lapsia kuolee koko ajan. Tällaisiin oloihin joutuminen vaarantaa lasten hengen ja terveyden.  

Rikoslaissa on merkittävä puute, sillä vaikka matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten on kriminalisoitu 34 a luvun 5 b §:ssä, alaikäisen lapsen saattamista hengen sekä fyysisen terveyden ja henkisen hyvinvoinnin vaarantaviin oloihin viemällä hänet sotatoimialueelle ei ole erikseen säädetty rangaistavaksi. Lasten hyvinvoinnista huolehtiminen on lapsen huoltajan tai huoltajien vastuulla. Tästä syystä rikoslakiin tulisi säätää uusi pykälä, jossa kriminalisoitaisiin lapsen vieminen sotatoimialueelle. Ottaen huomioon teosta seuraava haitta lapsen terveydelle ja kehitykselle rangaistusasteikon tulisi vastata törkeää pahoinpitelyä. Myös yrityksen tulisi olla rangaistava ja pyrkimyksen viedä lapsi sotatoimialueelle tulisi olla peruste lapsen huostaanottoon, jotta lapsen henki ja terveys voidaan turvata.  

Valitettavasti lakialoite ei vaikuta Al-Holin leirillä olevien lasten tilanteeseen eikä äitejä voida tuomita takautuvasti. Mielestäni Al-Holin tilanteesta on kuitenkin opittava ja vähäisintä, mitä päättäjät voivat tehdä, on säätää laki, joka kriminalisoi lapsen sotatoimialueelle viemisen. 

Olen tehnyt aiheesta toimenpidealoitteen 26.6.2019. Aloite keräsin nimikirjoituksia yli puoluerajojen perussuomalaisista, kristillisdemokraateista ja kokoomuksesta. Kiitos allekirjoittaneille!

]]>
26 http://sannaantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277945-lapsen-vieminen-sotatoimialuueelle-kriminalisoitava#comments ääri-islam Äärijärjestö Isis Al-Holi Lastensuojelu Tue, 02 Jul 2019 09:31:05 +0000 Sanna Antikainen http://sannaantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277945-lapsen-vieminen-sotatoimialuueelle-kriminalisoitava
Ehtoni ISIS-vaimojen palauttamiseksi http://aleksiparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277786-ehtoni-isis-vaimojen-palauttamiseksi <p>1) Lapset otetaan huostaan jo heti Helsinki-Vantaan kentällä ja heille on aloitettava kattava ääri-islamilaisen aivopesun parantaminen.&nbsp;</p><p>2) ISIS-vaimot on asetettava välittömästi vähintään kotiarestiin ja SUPOn jatkuvaan tarkkailuun. He saattavat heti vapaaksi päästyään yrittää saada yhteyttä Suomen muslimiyhteisöihin ja aloittaa kyseisten yhteisöjen radikalisoitumisen. Tämä pitää estää.</p><p>3) naisten kotiarestin aikana Suomessa naisia tutkivien viranomaisten pitää tehdä laajaa yhteistyötä Irakin ym. alueen maiden kanssa naisten mahdollisten rikosten tutkimiseksi. Jos todisteita löytyy, tuomio pitää antaa joko Suomessa tai rikoksen tekomaassa. Tämä tuottaa lakiteknisiä ongelmia, mutta ne pitää ratkaista.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Jos noita kolmea ehtoa ei pystytä täyttämään, oma kantani ISIS-vaimojen Suomeen tuomiseksi on ehdoton <strong>EI</strong>. Toki heillä on oikeus saapua maahan, mutta se on eri asia kuin hakeminen Suomeen.&nbsp;</p><p>Ongelma on, ettei noita ehtoja pystytä täyttämään. On esimerkiksi esitetty väitteitä, ettei huostaanottoja voi tehdä ilman tuomiota, mikä on outo väite samalla kun normaaleilta perheiltä lapset saatetaan ottaa pois ihan vain sen perusteella miten huono aamu viranomaisella oli.&nbsp;</p><p>Puhumattakaan ISISin aivopesun korjaamisesta. Joillekin tekee vaikeaa edes myöntää, että poliittinen islam voi luoda terroristeja ilman, että pitää heti perään pitää 5 minuutin monologi siitä, miten &quot;ei kaikki muslimit&quot; ja &quot;kylhän kristitytkin&quot;.&nbsp;</p><p>Tosta porukasta pitäisi siis löytää psykiatrian asiantuntija, joka uskaltaa myöntää että poliittinen islam on uhka ja tuntee islamin opit, jotta hän voi vasta-argumentoida niitä vastaan. Montako sellaista henkilöä Suomessa on? Vaikka olisikin edes tusina, heille annettaisiin kerralla 30 erittäin vaikeaa potilasta samalla, kun edes nykyisten maahanmuuttajien kotoutus ei toimi?</p><p>Nykyhallitus tuskin edes haluaa täyttää näitä vaatimuksia. Vaikuttaa enemmänkin siltä, että hallituspuolueiden eniten vasemmalla olevissa piireissä halutaan todistaa, ettei islam ole uhka ja se on päätetty todistaa tuomalla ISISin jäsenistä &quot;helpoimmat&quot; eli naiset ja lapset Suomeen ja näin hiljentää muslimeista valittavat &quot;rasistit&quot; todistamalla, että kotoutus toimii ja radikalismista voi parantua. Naiivit länsimaalaiset projektoivat ympäröiväänsä sivistysvaltiota kirjaimellisiin terroristeihin. Tie Helvettiin on kullattu hyvillä aikomuksilla.</p><p>Heidän luomansa paine on hallitukselle niin kova, että Antti Rinne päätti pelata aikaa esittelemällä viranomaisille mikkihiiri-kysymyksiä. Ennustan siis täten, että Antti hakee ISIS-vaimot lapsineen Suomeen seuraavan kuukauden aikana. Lapsia ei oteta huostaan, mutta heidät ohjataan perheneuvolaan. ISIS-vaimot ottavat yhteyttä paikallisiin muslimiyhteisöihin, joissa heidät otetaan avosylin vastaan. Sieltä käsin he jatkavat Irakissa saamiensa oppien levittämistä, haaveena ISISin paluu aivan kuten natsitkin haavelivat 4. valtakunnasta 2. maailmansodan jälkeen. Eroa natseihin tosin on se, että kaikki ymmärsivät sotien jälkeen miten vaarallisia natsit ovat.&nbsp;</p><p><em>EDIT: Ennustin väärin ja olen onnellinen siitä. Pessimistin onnen päivä on kun hän on väärässä. Hallitus on jättämässä ISIS-perheet omalle vastuulleen.</em></p><p>Heidän lapsistaan muutama tajuaa aivopesun ja poistuu piireistä. Isoin osa tulee tukemaan ISISin aatteita lähinnä mielessään, pari saattaa palata lähi-itään tukemaan seuraavaa ääri-islamistista järjestöä ja pahimmillaan pari heistä toteuttaa iskun Suomessa.&nbsp;</p><p>Toki tuo on vain ennustus, mutta hallituksen asenteet tähän ongelmaan antavat merkin siitä, etteivät he ota tilannetta vakavasti. Silloin kannattaa varautua pahimpaan ja toivoa parasta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 1) Lapset otetaan huostaan jo heti Helsinki-Vantaan kentällä ja heille on aloitettava kattava ääri-islamilaisen aivopesun parantaminen. 

2) ISIS-vaimot on asetettava välittömästi vähintään kotiarestiin ja SUPOn jatkuvaan tarkkailuun. He saattavat heti vapaaksi päästyään yrittää saada yhteyttä Suomen muslimiyhteisöihin ja aloittaa kyseisten yhteisöjen radikalisoitumisen. Tämä pitää estää.

3) naisten kotiarestin aikana Suomessa naisia tutkivien viranomaisten pitää tehdä laajaa yhteistyötä Irakin ym. alueen maiden kanssa naisten mahdollisten rikosten tutkimiseksi. Jos todisteita löytyy, tuomio pitää antaa joko Suomessa tai rikoksen tekomaassa. Tämä tuottaa lakiteknisiä ongelmia, mutta ne pitää ratkaista. 

 

Jos noita kolmea ehtoa ei pystytä täyttämään, oma kantani ISIS-vaimojen Suomeen tuomiseksi on ehdoton EI. Toki heillä on oikeus saapua maahan, mutta se on eri asia kuin hakeminen Suomeen. 

Ongelma on, ettei noita ehtoja pystytä täyttämään. On esimerkiksi esitetty väitteitä, ettei huostaanottoja voi tehdä ilman tuomiota, mikä on outo väite samalla kun normaaleilta perheiltä lapset saatetaan ottaa pois ihan vain sen perusteella miten huono aamu viranomaisella oli. 

Puhumattakaan ISISin aivopesun korjaamisesta. Joillekin tekee vaikeaa edes myöntää, että poliittinen islam voi luoda terroristeja ilman, että pitää heti perään pitää 5 minuutin monologi siitä, miten "ei kaikki muslimit" ja "kylhän kristitytkin". 

Tosta porukasta pitäisi siis löytää psykiatrian asiantuntija, joka uskaltaa myöntää että poliittinen islam on uhka ja tuntee islamin opit, jotta hän voi vasta-argumentoida niitä vastaan. Montako sellaista henkilöä Suomessa on? Vaikka olisikin edes tusina, heille annettaisiin kerralla 30 erittäin vaikeaa potilasta samalla, kun edes nykyisten maahanmuuttajien kotoutus ei toimi?

Nykyhallitus tuskin edes haluaa täyttää näitä vaatimuksia. Vaikuttaa enemmänkin siltä, että hallituspuolueiden eniten vasemmalla olevissa piireissä halutaan todistaa, ettei islam ole uhka ja se on päätetty todistaa tuomalla ISISin jäsenistä "helpoimmat" eli naiset ja lapset Suomeen ja näin hiljentää muslimeista valittavat "rasistit" todistamalla, että kotoutus toimii ja radikalismista voi parantua. Naiivit länsimaalaiset projektoivat ympäröiväänsä sivistysvaltiota kirjaimellisiin terroristeihin. Tie Helvettiin on kullattu hyvillä aikomuksilla.

Heidän luomansa paine on hallitukselle niin kova, että Antti Rinne päätti pelata aikaa esittelemällä viranomaisille mikkihiiri-kysymyksiä. Ennustan siis täten, että Antti hakee ISIS-vaimot lapsineen Suomeen seuraavan kuukauden aikana. Lapsia ei oteta huostaan, mutta heidät ohjataan perheneuvolaan. ISIS-vaimot ottavat yhteyttä paikallisiin muslimiyhteisöihin, joissa heidät otetaan avosylin vastaan. Sieltä käsin he jatkavat Irakissa saamiensa oppien levittämistä, haaveena ISISin paluu aivan kuten natsitkin haavelivat 4. valtakunnasta 2. maailmansodan jälkeen. Eroa natseihin tosin on se, että kaikki ymmärsivät sotien jälkeen miten vaarallisia natsit ovat. 

EDIT: Ennustin väärin ja olen onnellinen siitä. Pessimistin onnen päivä on kun hän on väärässä. Hallitus on jättämässä ISIS-perheet omalle vastuulleen.

Heidän lapsistaan muutama tajuaa aivopesun ja poistuu piireistä. Isoin osa tulee tukemaan ISISin aatteita lähinnä mielessään, pari saattaa palata lähi-itään tukemaan seuraavaa ääri-islamistista järjestöä ja pahimmillaan pari heistä toteuttaa iskun Suomessa. 

Toki tuo on vain ennustus, mutta hallituksen asenteet tähän ongelmaan antavat merkin siitä, etteivät he ota tilannetta vakavasti. Silloin kannattaa varautua pahimpaan ja toivoa parasta.

]]>
16 http://aleksiparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277786-ehtoni-isis-vaimojen-palauttamiseksi#comments Äärijärjestö Isis Antti Rinteen hallitus Lastensuojelu Terrorismi Thu, 27 Jun 2019 14:54:53 +0000 Aleksi Parkkinen http://aleksiparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277786-ehtoni-isis-vaimojen-palauttamiseksi
Kuuntele ja suojele lasta http://mirkavainikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277649-kuuntele-ja-suojele-lasta <p><strong>Lapsen oikeudet on kirjattu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen. Se on valtioita sitova ihmisoikeussopimus, joka määrittää muun muassa, että lapsia on suojeltava huumeiden käytöltä</strong>. Miksi lapsia ei kyetä suojelemaan hyvinvoivassa Suomessa? Miksi moni lapsi joutuu elämään turvatta?</p> <p>Lapset ja nuoret tutkivat elinympäristöään. He näkevät asunalueen ja elinympäristönsä eri tavoin kuin me aikuiset. Ojanpientareet, puistojen syrjäiset leikkipaikat sekä ostoskeskukset näyttäytyvät lasten silmin erilaisina kuin meidän aikuisten silmin. Aikuinen osaa välttää paikkoja, joissa voi esiintyä huumehaittoja kuten esimerkiksi käytettyjä huumeneuloja. Lapsi ei osaa. Lapsilla on oikeus huumeettomaan&nbsp; kasvuympäristöön. Tämä ei vielä valitettavasti toteudu asuinympäristöissä eikä jokaisessa perheessä. Tarvitaan sosiaalisen ilmapiirin muutosta, huolenpitoa kasvuympäristöstä ja halua turvata lapsuus. Siksi lastensuojelua tulee vahvistaa, haasteisiin pitää puuttua rohkesti ja huumehaittoja on vähennettävä.</p> <p>Uusi <a href="https://irtihuumeista.fi/wp-content/uploads/taite-2-2019.pdf">Taite-lehti </a>kysyi lapsilta huumeista, ja vastauksissa kuului selvästi pelko ja epätietoisuus. Meidän aikuisten on valmistauduttava puhumaan huumeista lasten kanssa. Kun he kysyvät aiheesta, kysymyksiin pitää vastata ja aiheesta kannattaa keskustella. Kahden huumeriippuvaisen vanhemman lapsi, Ida, nostaa omassa tarinassaan lastensuojelun vahvuuden esiin. Lapsen paras olivat osaavat, ammattitaitoiset ja välittävät työntekijät, joilla oli aikaa. Idan tarinasta välittyy, millaista on olla lapsi, vasta alle 3-vuotias, huumeperheessä. Olisi ihme, jos yksin jääminen ei olisi jättänyt lapseen jälkiä.&nbsp; Suomessa sijoitettiin viime vuonna kiireellisesti pois kotoaan 4 400 lasta. Onko huostaanotto sittenkään niin huono asia, jos se liittyy lapsen, nuoren tai vanhempien huumeiden käyttöön?</p> <p>Huono asia on se, että huumetilanne on päässyt monimutkaistumaan ja laajenemaan.&nbsp;Asialle voidaan tehdä paljonkin, jos vain tahtoa riittää. Kansallisella päihde- ja huumestrategialla voidaan puuttua ongelman syihin. Konkreettisella avulla voidaan tukea yksittäisiä perheitä takaisin kiinni elämään.</p> <p>Irti Huumeista ry:llä on käynnissä Oikeus turvalliseen arkeen -hanke, jossa tuetaan perheitä, jotka kamppailevat arjessaan huumeongelman kanssa. Kun jaksaminen loppuu, arjen ruutiinit unohtuvat ja niiden tuoma turva katoaa. Hankkeessa tuetaan perheitä löytämään takaisin voimavaransa, jotta lapset saisivat elää lapsuuden omassa perheessään.&nbsp;Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja puolestaan toteaa haastattelussamme: &quot;Olisi hyvä, jos perheen ongelmaan paneutuisi moniammatillinen tiimi&quot;. Haasteena on tiukka sektoroituminen. &quot;Lainsäädännön kaikkia mahdollisuuksia käytetään yllättävän vähän&quot;, Kananoja toteaa.</p> <p>Eri näkökulmista nousee yksinkertainen tavoite: Lapsella on oikeus huumeettomaan kasvuympäristöön. Lapsia on suojeltava. Lastensuojelun tehtävänä on suojella lasta, kun vanhemmat eivät siihen pysty. Surullista on se, että Idan kaltaisia lapsia ja nuoria on Suomessa paljon. Liian paljon.&nbsp;</p> <p>Kysyimme lapsilta, mitä haluaisit tietää huumeista. Kysymyksiä riitti, ja ne yllättivät aikuisen. Miten lapset osaavat kysyä esimerkiksi: &quot;Miksi tulee iso riippuvuus?&quot; tai &quot;Mitä tapahtuu, jos äiti käyttää huumeita ennen lapsen syntymää?&quot; Suosittelen aikuisia avartamaan omaa maailmaansa ja kysymään lapselta. Lapsi näkee asioita, joita me aikuiset emme aina huomaakaan hänen näkevän.</p> <p>Pysähdy kysymään lapsen tunteista ja ihmettelemään elinympäristöäsi lapsen kanssa. Meidän aikuisten tärkein tehtävä on olla läsnä lapselle. Lapsissa on tulevaisuus.</p> <p>&nbsp;</p> <p><a href="https://irtihuumeista.fi/wp-content/uploads/taite-2-2019.pdf">Uusin Taite-lehti luettavissa nyt.</a>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lapsen oikeudet on kirjattu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen. Se on valtioita sitova ihmisoikeussopimus, joka määrittää muun muassa, että lapsia on suojeltava huumeiden käytöltä. Miksi lapsia ei kyetä suojelemaan hyvinvoivassa Suomessa? Miksi moni lapsi joutuu elämään turvatta?

Lapset ja nuoret tutkivat elinympäristöään. He näkevät asunalueen ja elinympäristönsä eri tavoin kuin me aikuiset. Ojanpientareet, puistojen syrjäiset leikkipaikat sekä ostoskeskukset näyttäytyvät lasten silmin erilaisina kuin meidän aikuisten silmin. Aikuinen osaa välttää paikkoja, joissa voi esiintyä huumehaittoja kuten esimerkiksi käytettyjä huumeneuloja. Lapsi ei osaa. Lapsilla on oikeus huumeettomaan  kasvuympäristöön. Tämä ei vielä valitettavasti toteudu asuinympäristöissä eikä jokaisessa perheessä. Tarvitaan sosiaalisen ilmapiirin muutosta, huolenpitoa kasvuympäristöstä ja halua turvata lapsuus. Siksi lastensuojelua tulee vahvistaa, haasteisiin pitää puuttua rohkesti ja huumehaittoja on vähennettävä.

Uusi Taite-lehti kysyi lapsilta huumeista, ja vastauksissa kuului selvästi pelko ja epätietoisuus. Meidän aikuisten on valmistauduttava puhumaan huumeista lasten kanssa. Kun he kysyvät aiheesta, kysymyksiin pitää vastata ja aiheesta kannattaa keskustella. Kahden huumeriippuvaisen vanhemman lapsi, Ida, nostaa omassa tarinassaan lastensuojelun vahvuuden esiin. Lapsen paras olivat osaavat, ammattitaitoiset ja välittävät työntekijät, joilla oli aikaa. Idan tarinasta välittyy, millaista on olla lapsi, vasta alle 3-vuotias, huumeperheessä. Olisi ihme, jos yksin jääminen ei olisi jättänyt lapseen jälkiä.  Suomessa sijoitettiin viime vuonna kiireellisesti pois kotoaan 4 400 lasta. Onko huostaanotto sittenkään niin huono asia, jos se liittyy lapsen, nuoren tai vanhempien huumeiden käyttöön?

Huono asia on se, että huumetilanne on päässyt monimutkaistumaan ja laajenemaan. Asialle voidaan tehdä paljonkin, jos vain tahtoa riittää. Kansallisella päihde- ja huumestrategialla voidaan puuttua ongelman syihin. Konkreettisella avulla voidaan tukea yksittäisiä perheitä takaisin kiinni elämään.

Irti Huumeista ry:llä on käynnissä Oikeus turvalliseen arkeen -hanke, jossa tuetaan perheitä, jotka kamppailevat arjessaan huumeongelman kanssa. Kun jaksaminen loppuu, arjen ruutiinit unohtuvat ja niiden tuoma turva katoaa. Hankkeessa tuetaan perheitä löytämään takaisin voimavaransa, jotta lapset saisivat elää lapsuuden omassa perheessään. Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja puolestaan toteaa haastattelussamme: "Olisi hyvä, jos perheen ongelmaan paneutuisi moniammatillinen tiimi". Haasteena on tiukka sektoroituminen. "Lainsäädännön kaikkia mahdollisuuksia käytetään yllättävän vähän", Kananoja toteaa.

Eri näkökulmista nousee yksinkertainen tavoite: Lapsella on oikeus huumeettomaan kasvuympäristöön. Lapsia on suojeltava. Lastensuojelun tehtävänä on suojella lasta, kun vanhemmat eivät siihen pysty. Surullista on se, että Idan kaltaisia lapsia ja nuoria on Suomessa paljon. Liian paljon. 

Kysyimme lapsilta, mitä haluaisit tietää huumeista. Kysymyksiä riitti, ja ne yllättivät aikuisen. Miten lapset osaavat kysyä esimerkiksi: "Miksi tulee iso riippuvuus?" tai "Mitä tapahtuu, jos äiti käyttää huumeita ennen lapsen syntymää?" Suosittelen aikuisia avartamaan omaa maailmaansa ja kysymään lapselta. Lapsi näkee asioita, joita me aikuiset emme aina huomaakaan hänen näkevän.

Pysähdy kysymään lapsen tunteista ja ihmettelemään elinympäristöäsi lapsen kanssa. Meidän aikuisten tärkein tehtävä on olla läsnä lapselle. Lapsissa on tulevaisuus.

 

Uusin Taite-lehti luettavissa nyt. 

]]>
2 http://mirkavainikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277649-kuuntele-ja-suojele-lasta#comments Huumeet Irti Huumeista ry Läheinen Lastensuojelu Sijoitus Mon, 24 Jun 2019 08:21:16 +0000 Mirka Vainikka http://mirkavainikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277649-kuuntele-ja-suojele-lasta
Maan vastuu vierastaistelijoista http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276474-maan-vastuu-vierastaistelijoista <p>Puolueiden puheenjohtajatentissä vallitsi selkeä näkemys siitä, että Syyrian leireillä kalifaatista lähteneet naiset saisivat jäädä mätänemään sinne, missä nyt ovatkin. Minusta näkemys on vähintäänkin kyseenalainen ja eettisesti kovin arveluttava. Ihmettelen, olenko tämän näkemykseni kanssa todellakin yksin?<br /><br />Kun Suomen passi myönnetään ihmiselle, oli sitten kyseessä syntyperäinen suomalainen tai maahanmuuttaja, me annamme samalla lupauksen passia lukevalle viranomaiselle. Takaamme, että henkilö on sitä mitä passissa lukee. Henkilö on silloin osaltaan meidän vastuullamme. Itsenäinen maa kantaa vastuunsa kansalaisistaan myös siinä tapauksessa, että näiden teoissa on mahdollisesti jotain tuomittavaa. Vetäytyminen tästä vastuusta osoittaa minusta selkärangan puutetta.&nbsp;<br /><br />Mielestäni meidän tulisi kantaa vastuumme kansalaisistamme itsenäisenä maana ja ottaa Syyrian leirellä olevat Suomen kansalaiset ja heidän lapsensa Suomeen. Jos kaikkien kannalta turvallisten olojen järjestäminen heille maksaa, niin sitten se maksaa. Itsenäisyyteen kuuluu myös vastuun kantaminen. Emme voi muissakaan asioissa valita vain rusinoita pullista.<br /><br />Kansainvälinen oikeus tulee varmasti tuomitsemaan vierastaistelijoista ne, jotka tuomion ansaitsevat. Suomen kansalaisia tulee mielestäni kuitenkin tuomita suomalaisen oikeuskäsityksen mukaan ja nyt meillä on mahdollisuus vakuttaa asiaan. Taistelijoiden lapsien jättäminen leireille ei ole mielestäni millään tavoin perusteltavissa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Puolueiden puheenjohtajatentissä vallitsi selkeä näkemys siitä, että Syyrian leireillä kalifaatista lähteneet naiset saisivat jäädä mätänemään sinne, missä nyt ovatkin. Minusta näkemys on vähintäänkin kyseenalainen ja eettisesti kovin arveluttava. Ihmettelen, olenko tämän näkemykseni kanssa todellakin yksin?

Kun Suomen passi myönnetään ihmiselle, oli sitten kyseessä syntyperäinen suomalainen tai maahanmuuttaja, me annamme samalla lupauksen passia lukevalle viranomaiselle. Takaamme, että henkilö on sitä mitä passissa lukee. Henkilö on silloin osaltaan meidän vastuullamme. Itsenäinen maa kantaa vastuunsa kansalaisistaan myös siinä tapauksessa, että näiden teoissa on mahdollisesti jotain tuomittavaa. Vetäytyminen tästä vastuusta osoittaa minusta selkärangan puutetta. 

Mielestäni meidän tulisi kantaa vastuumme kansalaisistamme itsenäisenä maana ja ottaa Syyrian leirellä olevat Suomen kansalaiset ja heidän lapsensa Suomeen. Jos kaikkien kannalta turvallisten olojen järjestäminen heille maksaa, niin sitten se maksaa. Itsenäisyyteen kuuluu myös vastuun kantaminen. Emme voi muissakaan asioissa valita vain rusinoita pullista.

Kansainvälinen oikeus tulee varmasti tuomitsemaan vierastaistelijoista ne, jotka tuomion ansaitsevat. Suomen kansalaisia tulee mielestäni kuitenkin tuomita suomalaisen oikeuskäsityksen mukaan ja nyt meillä on mahdollisuus vakuttaa asiaan. Taistelijoiden lapsien jättäminen leireille ei ole mielestäni millään tavoin perusteltavissa.

]]>
12 http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276474-maan-vastuu-vierastaistelijoista#comments Eurovaalit 2019 Lastensuojelu Vierastaistelijat Fri, 24 May 2019 20:01:26 +0000 Antero Metso http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276474-maan-vastuu-vierastaistelijoista
Toive ja vaatimus tulevalle eduskunnalle http://sannaantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274422-toivo-ja-vaatimus-tulevalle-eduskunnalle <p>Kirjoitan tätä tekstiä saunan jälkeen kotona omalla sohvalla. Vihdoin on hetki aikaa istahtaa alas ja levähtää.<br /><br />Viimeiset kuukaudet olen tehty vaalityötä, yrittänyt valmistua sairaanhoitajaksi ja käynyt vuorotyössä. Uurteet silmien alla ovat kasvaneet ja univelkaa on sen verran ettei tästäkään tekstistä varmaan kovin kummoista tule.<br /><br />Matkan varrella osallistuin Radio Sandelsin haastatteluun, jossa kävimme läpi taustaani. Se, että kirjoitan tätä on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ansiota. Vanhempieni alkoholismi oli niin kova pala minullekin, että se melkein vei minutkin mennessään, mutta yhteiskunnan tarjoaman avun takia pääsin jaloilleni ja olen nyt tässä jännittämässä omaa vaalitulostani.<br /><br />Suomi on niin hieno maa, että täällä jopa lastenkodista voi oikeasti&nbsp; ponnistaa eduskuntaan. Työskentelen tällä hetkellä lastensuojelussa ja valitettavasti lastensuojelukin on muuttunut huonompaan suuntaan verrattuna siihen aikaan, kun minä asuin lastensuojelulaitoksessa.<br /><br /><strong>Toivon ja vaadin, että tulevat päättäjät pitävät huolen, että myös jatkossa Suomessa voi ponnistaa lastenkodista minne vain tahtoo. Se ei kuitenkaan onnistu ilman riittäviä resursseja ja tästä juuri poliitikot ovat vastuussa. </strong><br /><br />Kiitos kaikille minua kannustaneille, tukijoilleni ja varsinkin tukiryhmälleni. Olipa tulos mikä hyvänsä, lämmin kiitos äänestäjilleni.<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kirjoitan tätä tekstiä saunan jälkeen kotona omalla sohvalla. Vihdoin on hetki aikaa istahtaa alas ja levähtää.

Viimeiset kuukaudet olen tehty vaalityötä, yrittänyt valmistua sairaanhoitajaksi ja käynyt vuorotyössä. Uurteet silmien alla ovat kasvaneet ja univelkaa on sen verran ettei tästäkään tekstistä varmaan kovin kummoista tule.

Matkan varrella osallistuin Radio Sandelsin haastatteluun, jossa kävimme läpi taustaani. Se, että kirjoitan tätä on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ansiota. Vanhempieni alkoholismi oli niin kova pala minullekin, että se melkein vei minutkin mennessään, mutta yhteiskunnan tarjoaman avun takia pääsin jaloilleni ja olen nyt tässä jännittämässä omaa vaalitulostani.

Suomi on niin hieno maa, että täällä jopa lastenkodista voi oikeasti  ponnistaa eduskuntaan. Työskentelen tällä hetkellä lastensuojelussa ja valitettavasti lastensuojelukin on muuttunut huonompaan suuntaan verrattuna siihen aikaan, kun minä asuin lastensuojelulaitoksessa.

Toivon ja vaadin, että tulevat päättäjät pitävät huolen, että myös jatkossa Suomessa voi ponnistaa lastenkodista minne vain tahtoo. Se ei kuitenkaan onnistu ilman riittäviä resursseja ja tästä juuri poliitikot ovat vastuussa.

Kiitos kaikille minua kannustaneille, tukijoilleni ja varsinkin tukiryhmälleni. Olipa tulos mikä hyvänsä, lämmin kiitos äänestäjilleni.
 

]]>
6 http://sannaantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274422-toivo-ja-vaatimus-tulevalle-eduskunnalle#comments 2019 eduskuntavaalit Hyvinvointiyhteiskunta Lastensuojelu Sun, 14 Apr 2019 15:24:02 +0000 Sanna Antikainen http://sannaantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274422-toivo-ja-vaatimus-tulevalle-eduskunnalle
Translaki estettävä lastensuojelun nimissä http://riittakuismanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273601-translaki-estettava-lastensuojelun-nimissa <p>Ihmisoikeuksilla ja tasa-arvolla perustellaan asioita, jotka ovat selkeästi lapsen edun vastaisia. Alaikäisen lapsen ihmisoikeuksiin ei voi kuulua se, että hänelle annetaan mahdollisuus tehdä loppuelämään vaikuttavia, peruuttamattomia päätöksiä vakavassa asiassa. Sukupuoli ei ole ilmoitusasia. Translaki ajaa lapsille oikeutta vaihtaa sukupuoltaan omalla ilmoituksellaan, jopa vastoin vanhempien tahtoa. &nbsp;On ehdotettu jopa lasten huostaanottoa, mikäli vanhemmat eivät takaa &rdquo;turvallista kasvuympäristöä&rdquo; lapsille.</p><p>Koulujen asiallinen seksuaalikasvatus on tarpeen ja suojaa lapsia hyväksikäytöltä, liian varhaisilta kokemuksilta, virheellisiltä olettamuksilta ja myöhemmän aikuisen seksuaalielämän ongelmilta. Mutta siinä vaiheessa, kun koulut valjastetaan ajamaan transideologiaa ja rohkaistaan nuoria kokeilemaan erilaisia seksuaalisen käyttäytymisen muotoja esittämällä ne kaikki samanarvoisina, puututaan vanhempien oikeuteen suojella lastaan.&nbsp; Kun koulussa kerrotaan, että et voi tietää pidätkö pojista vai tytöistä ennen kuin olet kokeillut, on jo kyseessä lapsen seksuaalinen häirintä. Kokeiluun rohkaiseminen altistaa lasta myös hyväksikäytölle ja tällaiseen pitää lastensuojelun nimissä puuttua.</p><p>Entä saako lapsen todellisuustajua häiritä puheella väärään ruumiiseen vangitusta minuudesta? Nyt en tarkoita niitä harvinaisia tapauksia, kun lapsella jo syntyessään todetaan molemmat sukupuolet &ndash; heillekin kuuluu hyväksyntä ja kasvurauha. &nbsp;Sukupuoli-identiteetin hämärtyminen ja seksuaaliset kokeilut ovat riskejä nuoren kehityksen kannalta.</p><p>Kuusi lääketieteen professoria Ruotsissa on vedonnut voimakkaasti niiden satojen lasten puolesta, joita vuosittain altistetaan hormonaalisille &rdquo;hoidoille&rdquo; ja sen jälkeiselle sukuelinten silpomiselle, ilman että sille olisi olemassa mitään lääketieteellistä tai kokemukseen perustuvaa näyttöä. Lääketieteellisesti on väärin, että tervettä tytön ja pojan ruumista muokataan vastaamaan henkilön tunnemaailmaa. Sillä aivojen ja seksuaalisuuden kehitys jatkuu jopa 25-vuotiaaksi asti.</p><p>Taysin nuorisopsykiatrian ylilääkärin<strong> </strong>Riittakerttu Kaltiala-Heinon mukaan suuri osa identiteettitutkimuksiin hakeutuvista on tyttöjä, joilla on pitkäaikaisia psykiatrisia ongelmia, jotka vaatisivat ensisijaista hoitoa. Valtaosa heistä on välitilassa, jossa ei tiedetä mitä he oikeasti tarvitsevat. Kuka kantaa vastuun heidän ratkaisuistaan?</p><p>Translaki sallisi alle 18vuotiaan omalla ilmoituksellaan vaihtaa sukupuoltaan. Hän voi hakeutua hormonihoitoihin jo ennen varsinaista murrosikäänsä. Hormonihoidoilla on pysyviä vaikutuksia aivoihin. Nämä ns. hormoniblokkerit pysäyttävät oman sukupuolen kehityksen ja aiheuttavat hedelmättömyyttä.</p><p>Esimerkiksi Norjassa hormoneja on annettu jo kuusivuotiaille. Vanhemmat eivät voi estää lapsensa sukupuolen vaihtamista, lapsen oma ilmoitus riittää eikä hänelle esimerkiksi tehdä lääketieteellistä selvitystä. Lopetetaan tällaiset ihmiskokeet viattomilla, keskenkasvuisilla lapsilla ja annetaan heille kasvurauha.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ihmisoikeuksilla ja tasa-arvolla perustellaan asioita, jotka ovat selkeästi lapsen edun vastaisia. Alaikäisen lapsen ihmisoikeuksiin ei voi kuulua se, että hänelle annetaan mahdollisuus tehdä loppuelämään vaikuttavia, peruuttamattomia päätöksiä vakavassa asiassa. Sukupuoli ei ole ilmoitusasia. Translaki ajaa lapsille oikeutta vaihtaa sukupuoltaan omalla ilmoituksellaan, jopa vastoin vanhempien tahtoa.  On ehdotettu jopa lasten huostaanottoa, mikäli vanhemmat eivät takaa ”turvallista kasvuympäristöä” lapsille.

Koulujen asiallinen seksuaalikasvatus on tarpeen ja suojaa lapsia hyväksikäytöltä, liian varhaisilta kokemuksilta, virheellisiltä olettamuksilta ja myöhemmän aikuisen seksuaalielämän ongelmilta. Mutta siinä vaiheessa, kun koulut valjastetaan ajamaan transideologiaa ja rohkaistaan nuoria kokeilemaan erilaisia seksuaalisen käyttäytymisen muotoja esittämällä ne kaikki samanarvoisina, puututaan vanhempien oikeuteen suojella lastaan.  Kun koulussa kerrotaan, että et voi tietää pidätkö pojista vai tytöistä ennen kuin olet kokeillut, on jo kyseessä lapsen seksuaalinen häirintä. Kokeiluun rohkaiseminen altistaa lasta myös hyväksikäytölle ja tällaiseen pitää lastensuojelun nimissä puuttua.

Entä saako lapsen todellisuustajua häiritä puheella väärään ruumiiseen vangitusta minuudesta? Nyt en tarkoita niitä harvinaisia tapauksia, kun lapsella jo syntyessään todetaan molemmat sukupuolet – heillekin kuuluu hyväksyntä ja kasvurauha.  Sukupuoli-identiteetin hämärtyminen ja seksuaaliset kokeilut ovat riskejä nuoren kehityksen kannalta.

Kuusi lääketieteen professoria Ruotsissa on vedonnut voimakkaasti niiden satojen lasten puolesta, joita vuosittain altistetaan hormonaalisille ”hoidoille” ja sen jälkeiselle sukuelinten silpomiselle, ilman että sille olisi olemassa mitään lääketieteellistä tai kokemukseen perustuvaa näyttöä. Lääketieteellisesti on väärin, että tervettä tytön ja pojan ruumista muokataan vastaamaan henkilön tunnemaailmaa. Sillä aivojen ja seksuaalisuuden kehitys jatkuu jopa 25-vuotiaaksi asti.

Taysin nuorisopsykiatrian ylilääkärin Riittakerttu Kaltiala-Heinon mukaan suuri osa identiteettitutkimuksiin hakeutuvista on tyttöjä, joilla on pitkäaikaisia psykiatrisia ongelmia, jotka vaatisivat ensisijaista hoitoa. Valtaosa heistä on välitilassa, jossa ei tiedetä mitä he oikeasti tarvitsevat. Kuka kantaa vastuun heidän ratkaisuistaan?

Translaki sallisi alle 18vuotiaan omalla ilmoituksellaan vaihtaa sukupuoltaan. Hän voi hakeutua hormonihoitoihin jo ennen varsinaista murrosikäänsä. Hormonihoidoilla on pysyviä vaikutuksia aivoihin. Nämä ns. hormoniblokkerit pysäyttävät oman sukupuolen kehityksen ja aiheuttavat hedelmättömyyttä.

Esimerkiksi Norjassa hormoneja on annettu jo kuusivuotiaille. Vanhemmat eivät voi estää lapsensa sukupuolen vaihtamista, lapsen oma ilmoitus riittää eikä hänelle esimerkiksi tehdä lääketieteellistä selvitystä. Lopetetaan tällaiset ihmiskokeet viattomilla, keskenkasvuisilla lapsilla ja annetaan heille kasvurauha.

]]>
78 http://riittakuismanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273601-translaki-estettava-lastensuojelun-nimissa#comments Lastensuojelu Seksuaalinen häirintä Seksuaalisuus Translaki Sat, 06 Apr 2019 14:54:43 +0000 riitta kuismanen http://riittakuismanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273601-translaki-estettava-lastensuojelun-nimissa
Aika avata silmät http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272326-aika-avata-silmat <p>&rdquo;Muistan jo pienenä hakeneeni äitiä baarista. Läheiset ja muut ihmiset varmasti näkivät, mikä tilanne meillä oli, mutta he eivät reagoineet. Sitä olen miettinyt. Minulla on kaksi isosiskoa, mutta he ovat paljon minua vanhempia. He muuttivat pois kotoa, kun olin ekaluokkalainen. Koin olevani hylätty ja yksin äidin ja koko tilanteen kanssa.&rdquo; (HS 5.2.2019)</p><p>Lastensuojelun piiriin päätyneiden lasten ja nuorten kokemuksille yhtenäistä on se, että he kokevat jääneensä hätänsä kanssa yksin. Heitä ei ole kuultu ajoissa ja perheen ongelmiin on puututtu liian myöhäisessä vaiheessa. Pahinta on, että päätökset on usein tehty lasta kuulematta. Miten voimme kuvitellakaan nuoren luottavan sen jälkeen enää kehenkään aikuiseen? Nuoret ovat oman elämänsä arvokkaimpia asiantuntijoita ja heitä tulee kuunnella lastensuojelun kehittämisessä. Lapsi on lastensuojelun työnantaja &ndash; hänen, jos kenen on tultava kuulluksi.&nbsp;</p><p>Lastensuojelutilanteessa lapsi ei välttämättä tiedä edes sitä, mitä hänelle on tapahtumassa. Suurimmaksi ongelmaksi nuoret nimeävät pysyvien hoitosuhteiden ja turvallisten aikuiskontaktien puuttumisen. Työntekijät &ndash; jopa omaohjaajat - vaihtuvat jatkuvasti ja lapsi kokee olevansa heittopussi. Nuoret kertovat myös, etteivät saa koskaan omaa sosiaalityöntekijäänsä kiinni. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan, ettei hänen asiansa kiinnosta. Valmiiksi nöyryyttävässä tilanteessa se luo nuorelle arvottomuuden tunnetta.</p><p>Vastikään julkaistussa selvityshenkilö Aulikki Kananojan loppuraportissa lastensuojelun kuormituksen vähentämisestä ja tulevaisuuden kehityslinjoista korostetaan varhaisen ja ehkäisevän työn painotusta. Perhetyössä koko perheen huomioon ottaminen ja auttaminen jo varhaisessa vaiheessa tasapainottaisi korjaavien palvelujen tarvetta. Ennakointi olisi perheille huomattavasti inhimillisempää kuin ääritilanne, jossa lapsi sijoitetaan.</p><p>Lastensuojelussa -&nbsp; kuten muussakin elämässä - pysyvät hoitosuhteet sekä toimiva yhteistyö on olennaista. Yhteistyö kaikkien asianomaisten ja lasta sekä tämän perhettä tukevien yhteistyökumppaneiden kanssa varmistaa sen, ettei lapsi tai kukaan perheestä jää &rdquo;kuolleeseen kulmaan&rdquo;. Tulevat kolarit ovat estettävissä näkökulmien laajentamisella.</p><p>Perhekeskustoimintamallin palveluverkosto vaikuttaa oikealta suuntaukselta. On selvää, ettei yksikään sosiaalityöntekijä voi auttaa lasta tai perhettä yksin. Perheen elämässä läsnä pitää olla turvallisten aikuisten ja ammattilaisten ryhmä, jossa on myös perheterapeuttista osaamista. Kyseessä on myös yhteiskunnallisesti win-win-tilanne; lastensuojelutoimien tarve vähenee ja sosiaalityöntekijöiden jaksaminen paranee, kun heille annetaan mahdollisuus tehdä arvokas työnsä hyvin. Yhden sosiaalityöntekijän asiakasmäärä tulee rajata 25-30 tapaukseen, jotta he ehtivät oikeasti kohdata lapsen ja perheet.</p><p>Systeeminen lastensuojelu tähtää sekä lapsen että hänen perheensä kokonaisvaltaiseen kuulemiseen. Pitkäaikaiset ja turvalliset ihmissuhteet ovat lapsen tärkein turvatyyny. Niillä rakennetaan luottamus ja arvostus. Yhtä tärkeää kuin lapsen varhainen ja kokonaisvaltainen kuuleminen, on nuoren elämän seuraaminen &rdquo;asiakassuhteen&rdquo; jälkeenkin. Nuoren ihmissuhteet eivät saa päättyä kuin seinään. Erittäin kaivattu muutos oli eduskunnassa hiljattain hyväksytty laki, joka korottaa jälkihuollon ikärajan 21-vuodesta 25-vuoteen.</p><p>Tarvitsemme päivitetyn lastensuojelulain lisäksi valtakunnallisen asennemuutoksen. Lastensuojelun demonisointi ja kauhistelu eivät auta ketään &ndash; kaikkein vähiten lasta ja tämän perhettä. Meillä kaikilla voi olla vaikeita vaiheita elämässämme, jolloin tarvitsemme apua. Lastensuojelu tulisikin nähdä &rdquo;koko kylä huolehtii&rdquo; -projektina, jossa huolehdimme lähimmäistämme heidän haastavan elämäntilanteen ajan. Kunnes heidän omat voimansa palautuvat.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> ”Muistan jo pienenä hakeneeni äitiä baarista. Läheiset ja muut ihmiset varmasti näkivät, mikä tilanne meillä oli, mutta he eivät reagoineet. Sitä olen miettinyt. Minulla on kaksi isosiskoa, mutta he ovat paljon minua vanhempia. He muuttivat pois kotoa, kun olin ekaluokkalainen. Koin olevani hylätty ja yksin äidin ja koko tilanteen kanssa.” (HS 5.2.2019)

Lastensuojelun piiriin päätyneiden lasten ja nuorten kokemuksille yhtenäistä on se, että he kokevat jääneensä hätänsä kanssa yksin. Heitä ei ole kuultu ajoissa ja perheen ongelmiin on puututtu liian myöhäisessä vaiheessa. Pahinta on, että päätökset on usein tehty lasta kuulematta. Miten voimme kuvitellakaan nuoren luottavan sen jälkeen enää kehenkään aikuiseen? Nuoret ovat oman elämänsä arvokkaimpia asiantuntijoita ja heitä tulee kuunnella lastensuojelun kehittämisessä. Lapsi on lastensuojelun työnantaja – hänen, jos kenen on tultava kuulluksi. 

Lastensuojelutilanteessa lapsi ei välttämättä tiedä edes sitä, mitä hänelle on tapahtumassa. Suurimmaksi ongelmaksi nuoret nimeävät pysyvien hoitosuhteiden ja turvallisten aikuiskontaktien puuttumisen. Työntekijät – jopa omaohjaajat - vaihtuvat jatkuvasti ja lapsi kokee olevansa heittopussi. Nuoret kertovat myös, etteivät saa koskaan omaa sosiaalityöntekijäänsä kiinni. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan, ettei hänen asiansa kiinnosta. Valmiiksi nöyryyttävässä tilanteessa se luo nuorelle arvottomuuden tunnetta.

Vastikään julkaistussa selvityshenkilö Aulikki Kananojan loppuraportissa lastensuojelun kuormituksen vähentämisestä ja tulevaisuuden kehityslinjoista korostetaan varhaisen ja ehkäisevän työn painotusta. Perhetyössä koko perheen huomioon ottaminen ja auttaminen jo varhaisessa vaiheessa tasapainottaisi korjaavien palvelujen tarvetta. Ennakointi olisi perheille huomattavasti inhimillisempää kuin ääritilanne, jossa lapsi sijoitetaan.

Lastensuojelussa -  kuten muussakin elämässä - pysyvät hoitosuhteet sekä toimiva yhteistyö on olennaista. Yhteistyö kaikkien asianomaisten ja lasta sekä tämän perhettä tukevien yhteistyökumppaneiden kanssa varmistaa sen, ettei lapsi tai kukaan perheestä jää ”kuolleeseen kulmaan”. Tulevat kolarit ovat estettävissä näkökulmien laajentamisella.

Perhekeskustoimintamallin palveluverkosto vaikuttaa oikealta suuntaukselta. On selvää, ettei yksikään sosiaalityöntekijä voi auttaa lasta tai perhettä yksin. Perheen elämässä läsnä pitää olla turvallisten aikuisten ja ammattilaisten ryhmä, jossa on myös perheterapeuttista osaamista. Kyseessä on myös yhteiskunnallisesti win-win-tilanne; lastensuojelutoimien tarve vähenee ja sosiaalityöntekijöiden jaksaminen paranee, kun heille annetaan mahdollisuus tehdä arvokas työnsä hyvin. Yhden sosiaalityöntekijän asiakasmäärä tulee rajata 25-30 tapaukseen, jotta he ehtivät oikeasti kohdata lapsen ja perheet.

Systeeminen lastensuojelu tähtää sekä lapsen että hänen perheensä kokonaisvaltaiseen kuulemiseen. Pitkäaikaiset ja turvalliset ihmissuhteet ovat lapsen tärkein turvatyyny. Niillä rakennetaan luottamus ja arvostus. Yhtä tärkeää kuin lapsen varhainen ja kokonaisvaltainen kuuleminen, on nuoren elämän seuraaminen ”asiakassuhteen” jälkeenkin. Nuoren ihmissuhteet eivät saa päättyä kuin seinään. Erittäin kaivattu muutos oli eduskunnassa hiljattain hyväksytty laki, joka korottaa jälkihuollon ikärajan 21-vuodesta 25-vuoteen.

Tarvitsemme päivitetyn lastensuojelulain lisäksi valtakunnallisen asennemuutoksen. Lastensuojelun demonisointi ja kauhistelu eivät auta ketään – kaikkein vähiten lasta ja tämän perhettä. Meillä kaikilla voi olla vaikeita vaiheita elämässämme, jolloin tarvitsemme apua. Lastensuojelu tulisikin nähdä ”koko kylä huolehtii” -projektina, jossa huolehdimme lähimmäistämme heidän haastavan elämäntilanteen ajan. Kunnes heidän omat voimansa palautuvat.

]]>
5 http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272326-aika-avata-silmat#comments Lastensuojelu Sosiaalityö Yhdessä Sat, 23 Mar 2019 06:04:58 +0000 Jaana Pelkonen http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272326-aika-avata-silmat
Lapsenraiskaaja kävelee vapauteen oikeudesta http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271886-lapsenraiskaaja-kavelee-vapauteen-oikeudesta <p>Iltalehti kirjoitti tänään jälleen kerran täysin käsittämättömästä raiskaustuomiosta. 19-vuotias Ismael Kaba tuomittiin toissakesänä tapahtuneesta 15-vuotiaaseen tyttöön kohdistuneesta lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksesta kahden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Ehdollista vankeutta perusteltiin sillä, että Kaba käy ammattiopistoa ja hän ei käytä päihteitä. Lisäksi oikeus katsoi, että Kaban pitkästä vankeudesta voisi olla olennaista ja merkityksellistä haittaa tuomitun sosiaaliselle selviytymiselle.</p><p><a href="https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/f2b5b676-6bf3-47c1-ba96-226056ecf727" title="https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/f2b5b676-6bf3-47c1-ba96-226056ecf727">https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/f2b5b676-6bf3-47c1-ba96-226056ecf727</a></p><p>Käytännössä siis raiskaaja pääsi kuin koira veräjästä ilman vankilaa tästä teosta, johon oikeus katsoi hänen syyllistyneen. Miten ihmeessä tämä voi olla mahdollista itseään oikeusvaltiona kutsuvassa Suomessa? Miksi raiskaajan sosiaalinen selviytyminen voi olla mikään peruste olla tuomitsematta tekijää vankilaan? Ja mikä käsittämättömintä, miksi oikeus ei ole kiinnostunut uhrin sosiaalisesta selviytymisestä saati siitä, miltä uhrista tuntuu kun hänen loppuelämään vaikuttavan teon tekijä tepastelee vapauteen oikeudesta?</p><p>Minua suorastaan kuvottaa tämänkaltaiset tuomiot, joita toistuvasti tuomioistuimista tulee. Muistamme hyvin senkin, että taannoin ehdollista jaettiin vuosikausien hyväksikäytön jälkeen. Ja kukaan ei ole varmaankaan unohtanut myöskään sitä 10-vuotiaan raiskausta, jossa turvapaikanhakijaa ei tuomittu raiskauksesta, kun ei ollut selvyyttä onko lapsi vastustellut vai ei.</p><p>Suomesta on hyvää vauhtia tulossa lasten seksuaalisen väkivallan kultamaa. Siis maa, jossa on ihan ok raiskata ja hyväksikäyttää lapsia ilman pelkoa ankarasta rangaistuksesta. Näin ei voi jatkua.</p><p>Lasten hyväksikäytöstä, saati raiskauksesta on rangaistusasteikkojen alarajoja nostettava lainsäädännöllä, kun kerran tuomioistuimet edelleen näyttävät hyväksyvän mitä ihmeellisimpiä perusteita olla jakamatta oikeustajuun soveltuvia tuomioita. Ulkomaalaistaustaiset on karkotettava automaattisesti heidän syyllistyessä kyseisiin rikoksiin. Tämä työ on aloitettava välittömästi.</p><p>Kuka voi vastustaa sitä, että lapset ovat suojelussamme sitä kovaa ydintä, joihin kohdistuvia rikoksia pitää tuomita mitä ankarimmin?</p><p>Nyt jotain rajaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Iltalehti kirjoitti tänään jälleen kerran täysin käsittämättömästä raiskaustuomiosta. 19-vuotias Ismael Kaba tuomittiin toissakesänä tapahtuneesta 15-vuotiaaseen tyttöön kohdistuneesta lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksesta kahden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Ehdollista vankeutta perusteltiin sillä, että Kaba käy ammattiopistoa ja hän ei käytä päihteitä. Lisäksi oikeus katsoi, että Kaban pitkästä vankeudesta voisi olla olennaista ja merkityksellistä haittaa tuomitun sosiaaliselle selviytymiselle.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/f2b5b676-6bf3-47c1-ba96-226056ecf727

Käytännössä siis raiskaaja pääsi kuin koira veräjästä ilman vankilaa tästä teosta, johon oikeus katsoi hänen syyllistyneen. Miten ihmeessä tämä voi olla mahdollista itseään oikeusvaltiona kutsuvassa Suomessa? Miksi raiskaajan sosiaalinen selviytyminen voi olla mikään peruste olla tuomitsematta tekijää vankilaan? Ja mikä käsittämättömintä, miksi oikeus ei ole kiinnostunut uhrin sosiaalisesta selviytymisestä saati siitä, miltä uhrista tuntuu kun hänen loppuelämään vaikuttavan teon tekijä tepastelee vapauteen oikeudesta?

Minua suorastaan kuvottaa tämänkaltaiset tuomiot, joita toistuvasti tuomioistuimista tulee. Muistamme hyvin senkin, että taannoin ehdollista jaettiin vuosikausien hyväksikäytön jälkeen. Ja kukaan ei ole varmaankaan unohtanut myöskään sitä 10-vuotiaan raiskausta, jossa turvapaikanhakijaa ei tuomittu raiskauksesta, kun ei ollut selvyyttä onko lapsi vastustellut vai ei.

Suomesta on hyvää vauhtia tulossa lasten seksuaalisen väkivallan kultamaa. Siis maa, jossa on ihan ok raiskata ja hyväksikäyttää lapsia ilman pelkoa ankarasta rangaistuksesta. Näin ei voi jatkua.

Lasten hyväksikäytöstä, saati raiskauksesta on rangaistusasteikkojen alarajoja nostettava lainsäädännöllä, kun kerran tuomioistuimet edelleen näyttävät hyväksyvän mitä ihmeellisimpiä perusteita olla jakamatta oikeustajuun soveltuvia tuomioita. Ulkomaalaistaustaiset on karkotettava automaattisesti heidän syyllistyessä kyseisiin rikoksiin. Tämä työ on aloitettava välittömästi.

Kuka voi vastustaa sitä, että lapset ovat suojelussamme sitä kovaa ydintä, joihin kohdistuvia rikoksia pitää tuomita mitä ankarimmin?

Nyt jotain rajaa.

]]>
41 http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271886-lapsenraiskaaja-kavelee-vapauteen-oikeudesta#comments Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö Lastensuojelu Raiskaukset Rikoslaki Tuomioistuimet Sun, 17 Mar 2019 20:51:43 +0000 Mari Rantanen http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271886-lapsenraiskaaja-kavelee-vapauteen-oikeudesta
Puolustuskyvytöntä ei tule asettaa bisneksen kohteeksi http://sirpapursiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271565-puolustuskyvytonta-ei-tule-asettaa-bisneksen-kohteeksi <p>Ikääntyneet, lastensuojelun lapset ja vammaiset ovat yhteiskunnassamme aivan liian usein taloudellisen voiton tavoittelun kohteena. Mielestäni ei ole eettisesti perusteltua, että puolustuskyvyttömät asiakasryhmät alistetaan voittoa tavoittelevien yritysten asiakkaiksi. En vastusta pienten paikallisten yritysten, enkä voittoa tavoittelemattomien säätiöiden mukana oloa palveluntuottajina. Valitettavasti &nbsp;kuitenkin suuret palveluntuottajat ovat osoittaneet näiden asiakasryhmien kohdalla tavoittelevansa taloudellista voittoa enemmän kuin hyvää hoivaa ja huolenpitoa.</p><p>Näiden asiakasryhmien hyvinvoinnin kannalta ei ole perusteltua myöskään se, että palvelun tuottajat ja työntekijät vaihtuvat kilpailutuksen myötä. Työntekijän ja asiakkaan luottamuksellisen suhteen rakentaminen vie aikaa. Kun asiakkaalla on kommunikoinnin tai toimintakyvyn vajetta tai hänellä on traumaattiset lapsuuden kokemukset, vaarantavat asuinpaikan ja työntekijöiden vaihtuminen hyvinvoinnin, terveyden sekä turvallisuuden tunteen.</p><p>Yhteiskunnassa hyvinvoinnin mitta näyttäytyy siinä, kuinka huolehdimme heikoimmassa asemassa olevasta. Meillä on aivan varmasti varaa huolehtia yhteiskuntamme kaikista jäsenistä, jos meillä on siihen tahtoa. Rakennetaan yhteiskuntaa, jossa kaikista huolehditaan hyvin silloinkin, kun omat voimavarat, ikä tai terveys eivät riitä itsestä huolehtimiseen.</p> Ikääntyneet, lastensuojelun lapset ja vammaiset ovat yhteiskunnassamme aivan liian usein taloudellisen voiton tavoittelun kohteena. Mielestäni ei ole eettisesti perusteltua, että puolustuskyvyttömät asiakasryhmät alistetaan voittoa tavoittelevien yritysten asiakkaiksi. En vastusta pienten paikallisten yritysten, enkä voittoa tavoittelemattomien säätiöiden mukana oloa palveluntuottajina. Valitettavasti  kuitenkin suuret palveluntuottajat ovat osoittaneet näiden asiakasryhmien kohdalla tavoittelevansa taloudellista voittoa enemmän kuin hyvää hoivaa ja huolenpitoa.

Näiden asiakasryhmien hyvinvoinnin kannalta ei ole perusteltua myöskään se, että palvelun tuottajat ja työntekijät vaihtuvat kilpailutuksen myötä. Työntekijän ja asiakkaan luottamuksellisen suhteen rakentaminen vie aikaa. Kun asiakkaalla on kommunikoinnin tai toimintakyvyn vajetta tai hänellä on traumaattiset lapsuuden kokemukset, vaarantavat asuinpaikan ja työntekijöiden vaihtuminen hyvinvoinnin, terveyden sekä turvallisuuden tunteen.

Yhteiskunnassa hyvinvoinnin mitta näyttäytyy siinä, kuinka huolehdimme heikoimmassa asemassa olevasta. Meillä on aivan varmasti varaa huolehtia yhteiskuntamme kaikista jäsenistä, jos meillä on siihen tahtoa. Rakennetaan yhteiskuntaa, jossa kaikista huolehditaan hyvin silloinkin, kun omat voimavarat, ikä tai terveys eivät riitä itsestä huolehtimiseen.

]]>
0 http://sirpapursiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271565-puolustuskyvytonta-ei-tule-asettaa-bisneksen-kohteeksi#comments Ikääntyneiden palvelut Lastensuojelu Vammaiset Vanhukset Wed, 13 Mar 2019 22:36:49 +0000 Sirpa Pursiainen http://sirpapursiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271565-puolustuskyvytonta-ei-tule-asettaa-bisneksen-kohteeksi
Sanna ja lapset tahtoo kotiin - kivitetään ne! http://jussikolehmainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271273-sanna-ja-lapset-tahtoo-kotiin-kivitetaan-ne <p><br /><br />Näin CNN:n uutisvideon jossa haastateltiin suomalaissyntyistä Isis-vaimoa, Sannaa.<br /><br /><br />Vaikka Sanna varmasti itse on valinnut osansa niin en voi olla ärtymättä toimittajan setämäisellä poljennolla esittämistä kysymyksistä mm. Sharia-lakia koskien. Aivan kuin Isis-vaimo voisi niihin rehellisesti vastata; Isiskin osaa katsella televisiota. Vastaisin itsekin tuossa tilanteessa tavalla jolla jää eloon - edes hetkeksi.<br /><br /><br />Hetkistä myöhemmin toimittaja kysyy haluaako Sannan 13-vuotias tytär käyttää kasvot peittävää huntua, mikäli pääsee takaisin Suomeen. Melko relevantti kysymys sodan keskellä, erittäinkin kun kieltävän vastauksen saatuaan setä alkaa luennoida siitä kuinka tyttö ei saa riittävästi D-vitamiinia mikäli koko iho on peitetty. Luulen, että Sannan ja lasten suurin ongelma ei viime päivinä ole ollut riittävä vitamiinien saanti.<br /><br /><br />Mutta jokainen tekee työtään: Sanna on kotiäiti ilman kotia ja koittaa pitää itsensä sekä lapsensa hengissä, koska äideillä on sellainen tapa. Toimittaja toimittaa kyselemällä tyhmiä ja viisaita koska osaa englantia. Minä teen tehtaalla mitä mestari käskee koska en osaa mitään noista edellämainituista.<br />&nbsp;</p><p>Kysyttäessä haluaisiko Sanna takaisin Suomeen hän vastaa kolme kertaa definitely, definitely, definitely! Definitely tarkoittaa ehdottomasti (katsoin Google-kääntäjästä). En ole mikään psykologi, mutta uskon tuon vastauksen olevan aito ja rehellinen, vaikkakaan en Sannan hunnusta johtuen päässyt analysoimaan hänen mikroilmeitään.</p><p>&nbsp;</p><p>Estettä kotiinpaluulle ei Suomen lakien mukaan kai ole? Ainakin minusta olisi parempi jos Sanna ja lapset palaisivat takaisin Tyrväälle kokeilemaan pitääkö se klisee paikkansa, että aina voi aloittaa uudestaan - hunnutettuna tai ilman.<br /><br /><br />Sanna ei vain ilman apua tule pääsemään sieltä hevonperseestä minnekään. Varsinkin kun koko omaisuus näyttää olevan kaksi peltipurkkia ja tyhjä vesipullo. Sitä nokinaamaista räkänokkaa, joka kutsuu Sannaa äidikseen, ei varmaankaan lohduta yhtään tieto siitä, että palatessaan he ovat oikeutettuja suomalaiseen sosiaaliturvaan; rikollisen järjestön toimintaan osallistumisella ei ole vaikutusta etuuksien maksamiseen.<br />&nbsp;</p><p>Mutta ei hätää. Ei veronmaksajien rahoja mene pennin hyrrää Sannan ja lasten asumistukeen. Sinne aavikolle ne todennäköisesti jäävät ja sinne ne kuolevat joko omien tai vihollisten pudottamaan pommiin, elettyään sitä ennen varsin kurjan elämän. En soisi sellaista edes Isis-taistelijan lapsille.<br /><br /><br />Vaikka tiedänkin heidän olevan vain pisara tässä kurjuuden meressä, ja tiedän Sannan itse osaltaan olleen aiheuttamassa epätoivoiseen tilanteeseen joutumistaan, niin silti tunnen sääliä, hätää ja myötätuntoa. Korviani viiltää pienen Isis-pojan äidilleen suomeksi sanoma lause: &rdquo;Äiti toi haluu...&rdquo;<br /><br /><br />Parin kuukauden päästä Daruden jumbosija euroviisuissa ja hallituksen synnytystuskat muuttavat Sannan ja lapset vain haaleaksi muistoksi. Kenties joku ikänsä ryypännyt mennneiden vuosien sankarikin kuolee ennen aikojaan ja porukalla surraan yhteistä menetystä. Eikä siinä mitään väärää ole: &rdquo;Paha ei ole kenkään ihminen vaan toinen on heikompi toista.&rdquo; Tuo Eino Leinon säe pätee myös Sannaan.<br /><br /><br />Voi olla, että Sanna on paatunut terroristi. Voi myös olla, että kyseessä on vain särjetty ja vietävissä oleva ihminen, joka hyväksyntää hakiessaan on valinnut väärin ja katuu sitä nyt. En tiedä onko kukaan teistä koskaan ollut niin umpikujassa ja vittuuntunut kaikkeen, että on ollut valmis melkein mihin tahansa saadakseen elämälleen uuden suunnan. Minä olen. Onneksi kukaan kalifaatin edustaja ei sattunut olemaan silloin paikalla.<br /><br /><br />Voi myös olla, että jos Sanna lapsineen jollain ilveellä onnistuu palaamaan Suomeen niin kaikki menee silti päin helvettiä. Voi olla, että suihkussa käytyään ja puhtaan kaavun saatuaan hän palaa takaisin pahantekoon. Sellainen on aika tyypillistä ihmisille - minullekin - erilaisissa mittakaavoissa. Toki minun tapauksessani riittää usein selvittelyksi vakava nuhtelu ja antibioottikuuri. Sannalla taitaa olla edessään tiukempi tilinteko.<br /><br /><br />Mutta siitä huolimatta aina kannattaa kivittämisen sijaan yrittää. Joskus joku voi onnistuakin ja onnistuukin. Maailmalta haetaan kuolleitakin ihmisiä kotiin - miksei sitten eläviä.<br /><br /><br />Jussi Kolehmainen, suvakkihuora ja kukkahattutäti<br /><br /><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>

Näin CNN:n uutisvideon jossa haastateltiin suomalaissyntyistä Isis-vaimoa, Sannaa.


Vaikka Sanna varmasti itse on valinnut osansa niin en voi olla ärtymättä toimittajan setämäisellä poljennolla esittämistä kysymyksistä mm. Sharia-lakia koskien. Aivan kuin Isis-vaimo voisi niihin rehellisesti vastata; Isiskin osaa katsella televisiota. Vastaisin itsekin tuossa tilanteessa tavalla jolla jää eloon - edes hetkeksi.


Hetkistä myöhemmin toimittaja kysyy haluaako Sannan 13-vuotias tytär käyttää kasvot peittävää huntua, mikäli pääsee takaisin Suomeen. Melko relevantti kysymys sodan keskellä, erittäinkin kun kieltävän vastauksen saatuaan setä alkaa luennoida siitä kuinka tyttö ei saa riittävästi D-vitamiinia mikäli koko iho on peitetty. Luulen, että Sannan ja lasten suurin ongelma ei viime päivinä ole ollut riittävä vitamiinien saanti.


Mutta jokainen tekee työtään: Sanna on kotiäiti ilman kotia ja koittaa pitää itsensä sekä lapsensa hengissä, koska äideillä on sellainen tapa. Toimittaja toimittaa kyselemällä tyhmiä ja viisaita koska osaa englantia. Minä teen tehtaalla mitä mestari käskee koska en osaa mitään noista edellämainituista.
 

Kysyttäessä haluaisiko Sanna takaisin Suomeen hän vastaa kolme kertaa definitely, definitely, definitely! Definitely tarkoittaa ehdottomasti (katsoin Google-kääntäjästä). En ole mikään psykologi, mutta uskon tuon vastauksen olevan aito ja rehellinen, vaikkakaan en Sannan hunnusta johtuen päässyt analysoimaan hänen mikroilmeitään.

 

Estettä kotiinpaluulle ei Suomen lakien mukaan kai ole? Ainakin minusta olisi parempi jos Sanna ja lapset palaisivat takaisin Tyrväälle kokeilemaan pitääkö se klisee paikkansa, että aina voi aloittaa uudestaan - hunnutettuna tai ilman.


Sanna ei vain ilman apua tule pääsemään sieltä hevonperseestä minnekään. Varsinkin kun koko omaisuus näyttää olevan kaksi peltipurkkia ja tyhjä vesipullo. Sitä nokinaamaista räkänokkaa, joka kutsuu Sannaa äidikseen, ei varmaankaan lohduta yhtään tieto siitä, että palatessaan he ovat oikeutettuja suomalaiseen sosiaaliturvaan; rikollisen järjestön toimintaan osallistumisella ei ole vaikutusta etuuksien maksamiseen.
 

Mutta ei hätää. Ei veronmaksajien rahoja mene pennin hyrrää Sannan ja lasten asumistukeen. Sinne aavikolle ne todennäköisesti jäävät ja sinne ne kuolevat joko omien tai vihollisten pudottamaan pommiin, elettyään sitä ennen varsin kurjan elämän. En soisi sellaista edes Isis-taistelijan lapsille.


Vaikka tiedänkin heidän olevan vain pisara tässä kurjuuden meressä, ja tiedän Sannan itse osaltaan olleen aiheuttamassa epätoivoiseen tilanteeseen joutumistaan, niin silti tunnen sääliä, hätää ja myötätuntoa. Korviani viiltää pienen Isis-pojan äidilleen suomeksi sanoma lause: ”Äiti toi haluu...”


Parin kuukauden päästä Daruden jumbosija euroviisuissa ja hallituksen synnytystuskat muuttavat Sannan ja lapset vain haaleaksi muistoksi. Kenties joku ikänsä ryypännyt mennneiden vuosien sankarikin kuolee ennen aikojaan ja porukalla surraan yhteistä menetystä. Eikä siinä mitään väärää ole: ”Paha ei ole kenkään ihminen vaan toinen on heikompi toista.” Tuo Eino Leinon säe pätee myös Sannaan.


Voi olla, että Sanna on paatunut terroristi. Voi myös olla, että kyseessä on vain särjetty ja vietävissä oleva ihminen, joka hyväksyntää hakiessaan on valinnut väärin ja katuu sitä nyt. En tiedä onko kukaan teistä koskaan ollut niin umpikujassa ja vittuuntunut kaikkeen, että on ollut valmis melkein mihin tahansa saadakseen elämälleen uuden suunnan. Minä olen. Onneksi kukaan kalifaatin edustaja ei sattunut olemaan silloin paikalla.


Voi myös olla, että jos Sanna lapsineen jollain ilveellä onnistuu palaamaan Suomeen niin kaikki menee silti päin helvettiä. Voi olla, että suihkussa käytyään ja puhtaan kaavun saatuaan hän palaa takaisin pahantekoon. Sellainen on aika tyypillistä ihmisille - minullekin - erilaisissa mittakaavoissa. Toki minun tapauksessani riittää usein selvittelyksi vakava nuhtelu ja antibioottikuuri. Sannalla taitaa olla edessään tiukempi tilinteko.


Mutta siitä huolimatta aina kannattaa kivittämisen sijaan yrittää. Joskus joku voi onnistuakin ja onnistuukin. Maailmalta haetaan kuolleitakin ihmisiä kotiin - miksei sitten eläviä.


Jussi Kolehmainen, suvakkihuora ja kukkahattutäti


 

]]>
21 http://jussikolehmainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271273-sanna-ja-lapset-tahtoo-kotiin-kivitetaan-ne#comments Inhimillisyys IS-terroristit ISIS Isis-Sanna Lastensuojelu Sun, 10 Mar 2019 16:45:16 +0000 Jussi Kolehmainen http://jussikolehmainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271273-sanna-ja-lapset-tahtoo-kotiin-kivitetaan-ne
Haavat menivät umpeen, arvet jäivät http://minnakuusjrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270977-haavat-menivat-umpeen-arvet-jaivat <p>Mielikuvani lastensuojelusta kymmenen vuotta sitten: asiakkaina vain päihdeongelmaisten lapsia, jotka pitää saada turvaan päihteitä käyttäviltä vanhemmilta. Sitten asia kolahti omalle kohdalle. Kriisien myötä perheemme tuli lastensuojelun asiakkaaksi. Alkujärkytyksen jälkeen sain ensin sellaisen kuvan, että meille annettaisiin kotiin apua. Tämä mielikuva musertui melko nopeasti. Annetut lupaukset eivät pitäneet paikkansa. En saanutkaan olla pois paikalta perhetyöntekijöiden käyntien aikana. Tietenkin heidän käyntinsä olivat arkipäivisin virka-aikana, joka viikko kaksi käyntiä, pari tuntia kerrallaan. Sillä ei ollut mitään merkitystä, että itselläni oli vuoden kiireisin aika töissä. Perheen kriisitilanne aiheutti omalta osaltaan paineita, nämä perhetyöntekijöiden käynnit vain lisäsivät sitä. Eikä tilannetta helpottanut sekään, että koko ajan itsellä oli sellainen olo, että olimme suurennuslasin alla. Kun lapset eivät halunneet olla istumassa sohvalla kahta tuntia kerrallaan koulupäivän jälkeen, tästä tehtiin johtopäätös, etteivät lapset sitoutuneet perhetyöhön. Nuorin lapsi oli ollut aina innokas apulainen kokkauspuuhissa, tämäkin käännettiin niin päin, että lapsi oli joutunut tekemään ruokaa, koska ilmeisesti vanhemmat eivät olleet ruokaa kotona tekemässä.</p><p>Nuorimmalla lapsella oli suosikkiulkohousut. Saatoin laittaa nämä housut illalla likapyykkikoriin ja varata aamuksi toiset, puhtaat housut. Kun olin töihin lähtenyt, lapsi itse oli käynyt kaivamassa nämä likaiset housut jalkaansa. Sama lapsi oli huono syömään aamupalaa, joten koulussa oli kova nälkä ruokatunnilla. Eräs opettaja teki näistä asioista omat huoli-ilmoituksensa. Lapsella ei ole puhtaita vaatteita eikä kotona taida olla ruokaa, koska lapsi niin nälkäinen. Miksei opettaja kysynyt minulta miten asiat oikeasti on? Perhetyöntekijät kysyivät joka kerta minun jaksamistani. Jaksoivat myös suositella mielenterveystoimistossa käymistä. Sillä ei ollut mitään merkitystä, etten itse kokenut tarvitsevani keskusteluapua tai mahdollista lääkitystä. Jälkikäteen ymmärsin, että perheen kriisien takia lapsille olisi pitänyt järjestää terapia-apua. Ihmettelenkin, miksei lastensuojelu heille sitä järjestänyt, minulle kyllä tyrkytettiin. Kävin lopulta yhden kerran mielenterveystoimistossa juttelemassa. Käynnin päätteeksi työntekijä itse sanoi, etten taitaisi hyötyä heillä käymisestä. Saisin kyllä käydä, jos haluaisin. En siis käynyt. Tämäkin asia käännettiin nurin päin, olin kuulemma itse sitä mieltä, etten käyntejä tarvitse.</p><p>Lapsille ei tarvittavaa apua annettu, joten oli helppo tehdä kiireellisiä sijoituspäätöksiä yksi kerrallaan. Nyt tietäisin, miten silloin olisi pitänyt toimia, mutta kriisin keskellä en ymmärtänyt. Uskoin kahden vanhemman kohdalla lastensuojelun työntekijän valheet siitä, että lapsi viedään vähäksi aikaa, kunnes tilanne rauhoittuu. Kiireellisen sijoituksen vaihduttua huostaanotoksi, tajusin missä mennään. Muutama vuosi myöhemmin sain sijoituspaikan raportit käsiini. Ensimmäisenä kirjauksena siellä oli todettu, että sijoituksesta tulossa pidempiaikainen. Eli lastensuojelun työntekijä oli valehdellut meille päin naamaa. Eikä valitettavasti ollut ainut kerta.</p><p>Lasten menettäminen oli kova kolaus. Viisitoista vuotta olin parhaani tehnyt, enää sillä ei ollut mitään merkitystä. Minut leimattiin huonoksi äidiksi, jolle ei lapsia voi koskaan takaisin antaa. Kriisitilanteen ja lasten menettämisen myötä elämä romahti. Yritin kaikkeni näyttää, että ei tässä mitään hätää ole, mutta sisimmässäni olin täysin rikki. Kaupassa käynnit tuntuivat pahalta, ihmisten tapaaminen pelotti. Itsellä oli sellainen olo, että kaikki tuomitsevat. En voinut ymmärtää, miten näin kävi. Nyt tiedän, minkälaista apua olisimme kotiin tarvinneet, mutta silloin en osannut sitä vaatia. Luotin liikaa siihen, että lastensuojelussa oikeasti halutaan vain lasten parasta. Enää en tähän luota, lastensuojelutyöntekijän asenteesta riippuu, annetaanko apua vai ei.</p><p>Pahalta tuntui nähdä, kuinka omat lapset kärsivät sijoituspaikoissa. Kolme lastani, kaikki eri paikoissa. Ei riittänyt, että vanhemmat erosivat, pitikö lapsetkin repiä irti toisistaan. Siitä kaikesta, mitä sijoitusten aikana tapahtui, voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Paljon ehti tapahtua, kipeitä asioita lapsille ja itselleni. Lapsi siellä jossain, itku kurkussa puhelimessa, puheesta ei edes selvää saa. Enkä pystynyt auttamaan, olin liian kaukana. Vanhempien mielipiteillä ei ollut enää mitään merkitystä. Lastensuojelun työntekijä sanoikin kerran, että minä voin olla mitä mieltä tahansa, mutta hän on se joka päättää.</p><p>Vaihdoin paikkakuntaa. Nuorimman lapsen kohdalla oli tehty avohuollon sijoitus. Uusi lastensuojelun työntekijä päätti parin kuukauden jälkeen, ettei näe mitään syytä miksei lapsi voisi päästä kotiin. Kahden vanhemman lapsen asiat jäivät entisen paikkakunnan lastensuojelun käsiin. Keskimmäistä kun yritin saada myös kotiin, minulle vain todettiin, että lapsen pitää ensin rauhoittua laitoksessa, sen jälkeen vasta voisi edes harkita kotiuttamista. Sillä ei ollut mitään merkitystä, että lapsen elämä oli lujaa vauhtia mennyt laitoksessa alaspäin. Ei tainnut olla ainuttakaan täysinäistä koulupäivää, päihteet tulivat kuvioihin mukaan, samaten karkureissut ja rötöstelyt kaveriporukassa. Karkureissujen jälkeen saatettiin soittaa minulle ja kysyä, ottaisinko lapseni muutamaksi päiväksi kotiin rauhoittumaan&hellip;</p><p>Tappelin viranomaisia vastaan. Päätin etten luovuta ennen kuin saan lapseni takaisin. Pari vuotta sijoitusta oli liian pitkä aika. Jätti jälkensä lapsiin. Lapset olivat joutuneet kovettamaan itsensä tuona aikana. Saman jouduin itsekin tekemään. Olen yrittänyt parhaani mukaan auttaa muita vastaaviin tilanteisiin joutuneita. Olen yrittänyt saada viranomaisia ymmärtämään, mitkä asiat pitää lastensuojeluasioissa muuttaa. Isoin ongelma on ollut, ettei monikaan viranomainen ole ottanut todesta, olenhan vain äiti, jolta lapset jouduttiin ottamaan pois&hellip;.</p><p>Nyt näen näilläkin tapahtumilla olleen oman merkityksensä. Ilman tätä en olisi lähtenyt mukaan politiikkaan. En tiennyt aiemmin, miten huonosti lapsia Suomessa voidaan kohdella. Unohtunut on lastensuojelun tärkein tavoite: lapsen etu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mielikuvani lastensuojelusta kymmenen vuotta sitten: asiakkaina vain päihdeongelmaisten lapsia, jotka pitää saada turvaan päihteitä käyttäviltä vanhemmilta. Sitten asia kolahti omalle kohdalle. Kriisien myötä perheemme tuli lastensuojelun asiakkaaksi. Alkujärkytyksen jälkeen sain ensin sellaisen kuvan, että meille annettaisiin kotiin apua. Tämä mielikuva musertui melko nopeasti. Annetut lupaukset eivät pitäneet paikkansa. En saanutkaan olla pois paikalta perhetyöntekijöiden käyntien aikana. Tietenkin heidän käyntinsä olivat arkipäivisin virka-aikana, joka viikko kaksi käyntiä, pari tuntia kerrallaan. Sillä ei ollut mitään merkitystä, että itselläni oli vuoden kiireisin aika töissä. Perheen kriisitilanne aiheutti omalta osaltaan paineita, nämä perhetyöntekijöiden käynnit vain lisäsivät sitä. Eikä tilannetta helpottanut sekään, että koko ajan itsellä oli sellainen olo, että olimme suurennuslasin alla. Kun lapset eivät halunneet olla istumassa sohvalla kahta tuntia kerrallaan koulupäivän jälkeen, tästä tehtiin johtopäätös, etteivät lapset sitoutuneet perhetyöhön. Nuorin lapsi oli ollut aina innokas apulainen kokkauspuuhissa, tämäkin käännettiin niin päin, että lapsi oli joutunut tekemään ruokaa, koska ilmeisesti vanhemmat eivät olleet ruokaa kotona tekemässä.

Nuorimmalla lapsella oli suosikkiulkohousut. Saatoin laittaa nämä housut illalla likapyykkikoriin ja varata aamuksi toiset, puhtaat housut. Kun olin töihin lähtenyt, lapsi itse oli käynyt kaivamassa nämä likaiset housut jalkaansa. Sama lapsi oli huono syömään aamupalaa, joten koulussa oli kova nälkä ruokatunnilla. Eräs opettaja teki näistä asioista omat huoli-ilmoituksensa. Lapsella ei ole puhtaita vaatteita eikä kotona taida olla ruokaa, koska lapsi niin nälkäinen. Miksei opettaja kysynyt minulta miten asiat oikeasti on? Perhetyöntekijät kysyivät joka kerta minun jaksamistani. Jaksoivat myös suositella mielenterveystoimistossa käymistä. Sillä ei ollut mitään merkitystä, etten itse kokenut tarvitsevani keskusteluapua tai mahdollista lääkitystä. Jälkikäteen ymmärsin, että perheen kriisien takia lapsille olisi pitänyt järjestää terapia-apua. Ihmettelenkin, miksei lastensuojelu heille sitä järjestänyt, minulle kyllä tyrkytettiin. Kävin lopulta yhden kerran mielenterveystoimistossa juttelemassa. Käynnin päätteeksi työntekijä itse sanoi, etten taitaisi hyötyä heillä käymisestä. Saisin kyllä käydä, jos haluaisin. En siis käynyt. Tämäkin asia käännettiin nurin päin, olin kuulemma itse sitä mieltä, etten käyntejä tarvitse.

Lapsille ei tarvittavaa apua annettu, joten oli helppo tehdä kiireellisiä sijoituspäätöksiä yksi kerrallaan. Nyt tietäisin, miten silloin olisi pitänyt toimia, mutta kriisin keskellä en ymmärtänyt. Uskoin kahden vanhemman kohdalla lastensuojelun työntekijän valheet siitä, että lapsi viedään vähäksi aikaa, kunnes tilanne rauhoittuu. Kiireellisen sijoituksen vaihduttua huostaanotoksi, tajusin missä mennään. Muutama vuosi myöhemmin sain sijoituspaikan raportit käsiini. Ensimmäisenä kirjauksena siellä oli todettu, että sijoituksesta tulossa pidempiaikainen. Eli lastensuojelun työntekijä oli valehdellut meille päin naamaa. Eikä valitettavasti ollut ainut kerta.

Lasten menettäminen oli kova kolaus. Viisitoista vuotta olin parhaani tehnyt, enää sillä ei ollut mitään merkitystä. Minut leimattiin huonoksi äidiksi, jolle ei lapsia voi koskaan takaisin antaa. Kriisitilanteen ja lasten menettämisen myötä elämä romahti. Yritin kaikkeni näyttää, että ei tässä mitään hätää ole, mutta sisimmässäni olin täysin rikki. Kaupassa käynnit tuntuivat pahalta, ihmisten tapaaminen pelotti. Itsellä oli sellainen olo, että kaikki tuomitsevat. En voinut ymmärtää, miten näin kävi. Nyt tiedän, minkälaista apua olisimme kotiin tarvinneet, mutta silloin en osannut sitä vaatia. Luotin liikaa siihen, että lastensuojelussa oikeasti halutaan vain lasten parasta. Enää en tähän luota, lastensuojelutyöntekijän asenteesta riippuu, annetaanko apua vai ei.

Pahalta tuntui nähdä, kuinka omat lapset kärsivät sijoituspaikoissa. Kolme lastani, kaikki eri paikoissa. Ei riittänyt, että vanhemmat erosivat, pitikö lapsetkin repiä irti toisistaan. Siitä kaikesta, mitä sijoitusten aikana tapahtui, voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Paljon ehti tapahtua, kipeitä asioita lapsille ja itselleni. Lapsi siellä jossain, itku kurkussa puhelimessa, puheesta ei edes selvää saa. Enkä pystynyt auttamaan, olin liian kaukana. Vanhempien mielipiteillä ei ollut enää mitään merkitystä. Lastensuojelun työntekijä sanoikin kerran, että minä voin olla mitä mieltä tahansa, mutta hän on se joka päättää.

Vaihdoin paikkakuntaa. Nuorimman lapsen kohdalla oli tehty avohuollon sijoitus. Uusi lastensuojelun työntekijä päätti parin kuukauden jälkeen, ettei näe mitään syytä miksei lapsi voisi päästä kotiin. Kahden vanhemman lapsen asiat jäivät entisen paikkakunnan lastensuojelun käsiin. Keskimmäistä kun yritin saada myös kotiin, minulle vain todettiin, että lapsen pitää ensin rauhoittua laitoksessa, sen jälkeen vasta voisi edes harkita kotiuttamista. Sillä ei ollut mitään merkitystä, että lapsen elämä oli lujaa vauhtia mennyt laitoksessa alaspäin. Ei tainnut olla ainuttakaan täysinäistä koulupäivää, päihteet tulivat kuvioihin mukaan, samaten karkureissut ja rötöstelyt kaveriporukassa. Karkureissujen jälkeen saatettiin soittaa minulle ja kysyä, ottaisinko lapseni muutamaksi päiväksi kotiin rauhoittumaan…

Tappelin viranomaisia vastaan. Päätin etten luovuta ennen kuin saan lapseni takaisin. Pari vuotta sijoitusta oli liian pitkä aika. Jätti jälkensä lapsiin. Lapset olivat joutuneet kovettamaan itsensä tuona aikana. Saman jouduin itsekin tekemään. Olen yrittänyt parhaani mukaan auttaa muita vastaaviin tilanteisiin joutuneita. Olen yrittänyt saada viranomaisia ymmärtämään, mitkä asiat pitää lastensuojeluasioissa muuttaa. Isoin ongelma on ollut, ettei monikaan viranomainen ole ottanut todesta, olenhan vain äiti, jolta lapset jouduttiin ottamaan pois….

Nyt näen näilläkin tapahtumilla olleen oman merkityksensä. Ilman tätä en olisi lähtenyt mukaan politiikkaan. En tiennyt aiemmin, miten huonosti lapsia Suomessa voidaan kohdella. Unohtunut on lastensuojelun tärkein tavoite: lapsen etu.

]]>
4 http://minnakuusjrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270977-haavat-menivat-umpeen-arvet-jaivat#comments Huostaanotto Lastensuojelu Thu, 07 Mar 2019 13:55:01 +0000 Minna Kuusjärvi http://minnakuusjrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270977-haavat-menivat-umpeen-arvet-jaivat
Kaikki hoivan ja hoidon asiakassuunnitelmat saatava juridisesti velvoittaviksi http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270343-kaikki-hoivan-ja-hoidon-asiakassuunnitelmat-saatava-juridisesti-velvoittaviksi <p>&nbsp;</p><p><img alt="yes" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/thumbs_up.png" title="yes" width="23" /> <strong>Itse katson, että mennään sitten syteen tai soteen - maakuntiin, aluekuntiin tai sotekuntiin - kaikki soten hoivan ja hoidon asiakassuunnitelmat on saatava juridisesti velvoittaviksi ja viivytyksettä laadittaviksi. </strong></p><p><strong>Näin ei ole nyt kuitenkaan ajateltu toimittavan, miksi ei? Tähän asiaan joudutaan palaamaan varmasti, kun uutta hallitusta kasataan ja hallitusneuvotteluja käydään - oli sotemalli mikä tahansa. </strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>STM: 20.6.2018 Kolumni </strong></p><p><strong>&quot;Asiakassuunnitelma on palvelujen suunnittelun työväline (Annika Saarikko) </strong></p><p>Asiakassuunnitelman on tarkoitus olla maakunnan ja palveluntuottajien työkalu asiakkaan palvelujen suunnittelussa ja yhteensovittamisessa. Hallitus selkiyttää asiakassuunnitelmaa koskevaa valinnanvapauslain pykälää eduskunnalle annetuissa muutosehdotuksissa. Suunnitelma ei nykyisin eikä jatkossakaan tarkoita asiakkaan juridista oikeutta palveluihin. Näistä oikeuksista säädetään muissa laeissa.</p><p>Nykyisin monia sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitsevalla asiakkaalla voi olla useita palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muita suunnitelmia. Palvelun yhteensovittamista halutaan selkiyttää sillä, että jatkossa asiakkaalle laaditaan vain yksi yhteinen asiakassuunnitelma.</p><p>Sosiaali- ja terveyspalveluja koskevissa erityislaeissa määritellään, milloin asiakas on oikeutettu saamaan palveluja ja milloin pitää laatia suunnitelma palvelujen toteuttamisesta. Samoin olisi tulevaisuudessakin. Näitä lakeja ovat esimerkiksi sosiaalihuoltolaki, vanhuspalvelulaki ja vammaispalvelulaki. Näin ollen asiakassuunnitelma itsessään ei nykylainsäädännön mukaan tarkoita juridista oikeutta palveluihin.</p><p><strong>Asiakassuunnitelma itsessään ei tarkoita juridista oikeutta palveluihin. </strong></p><p>Asiakassuunnitelma toimii asiakkaan palvelujen suunnittelun ja palvelujen yhteensovittamisen työkaluna. Se on asiakirja, joka helpottaa asiakkaan tarvitsemien palvelujen toteutumista ja aikatauluttamista. Velvoittavuus syntyy jatkossakin sosiaali- ja terveyspalveluja koskevien erityislakien perusteella.</p><p>Tämä tarkoitus jäi epäselväksi, kun valinnanvapauslakiehdotuksessa lukee, että palveluntuottajilla on velvollisuus noudattaa asiakassuunnitelmaa. Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että sääntelystä on käytävä ilmi, jollei suunnitelmaa ole tarkoitettu oikeudellisesti sitovaksi. Koska maininta palveluntuottajan velvollisuudesta on aiheuttanut epätietoisuutta, se ehdotetaan nyt poistettavaksi pykälästä.</p><p>Tästä on herännyt vilkas keskustelu. On epäilty, että asiakas ei välttämättä saakaan sovittuja palveluja ja palvelujen yhteensovittaminen ei välttämättä onnistu.</p><p><strong>Oikeus palveluihin perustuisi jatkossakin sosiaali- ja terveyspalvelujen erityislakeihin. </strong></p><p>Asiakassuunnitelman luonnetta ei kuitenkaan ole ollut missään vaiheessa tarkoitus muuttaa nykyisestä. Asiakkaan oikeus palveluihin perustuisi jatkossakin sosiaali- ja terveyspalvelujen erityislakeihin. Lisäksi valinnanvapauslain sanoituksen tarkoituksena on korostaa, että yhteisesti laadittu suunnitelma on tarkoitettu otettavaksi vakavasti, niin että palvelut tuotetaan suunnitelman mukaisesti.</p><p>Asiakas voisi viedä itseään koskevan asian maakunnan käsiteltäväksi, jos palvelut eivät toteudu asianmukaisesti. Seuraamukset voivat olla esimerkiksi taloudellisia (tuottajan korvauksen alentaminen tai epääminen) tai asiakas voi vaihtaa palveluntuottajaa. Lisäksi asiakkaalla on mahdollisuus tehdä sosiaalihuollon asiakaslain ja potilaslain mukainen muistutus palveluntuottajalle tai kantelu valvontaviranomaisille. Jatkossa tämä viranomainen olisi Valtion lupa- ja valvontavirasto.</p><p><strong>Maakunta vastaisi hoitoketjuista ja palvelukokonaisuuksista. </strong></p><p>Maakunnan on lain mukaan huolehdittava paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden tunnistamisesta. Maakunta myös määrittelee asiakkaiden tarpeita vastaavat palveluketjut ja palvelukokonaisuudet. Näitä määrittelyjä palveluntuottajien pitää noudattaa. Lisäksi palveluntuottajien on sitouduttava muihin maakunnan määrittämiin ehtoihin.</p><p>Kaikki yksittäisen asiakkaan tarvitsemat palvelut yhteensovitetaan asiakassuunnitelmassa. Maakunnan liikelaitos, sosiaali- ja terveyskeskus ja suunhoidon yksikkö olisivat kukin omalta osaltaan vastuussa asiakassuunnitelman laatimisesta &ndash; ja sen pitäisi tapahtua asiakkaan kanssa yhdessä ja asiakasta kuunnellen.</p><p>Parhaimmillaan asiakassuunnitelma luo yhteisen ymmärryksen asiakkaan tarpeista ja sitouttaa tuottajat, asiakkaan ja mahdollisesti hänen läheisensä toimimaan yhdessä. Tällöin palvelujen vaikuttavuuskin on suurempi ja asiakkaan kokemus todennäköisesti parempi.&quot;</p><p><strong>Annika Saarikko</strong></p><p>perhe- ja peruspalveluministeri</p><p>Lähde:</p><p><a href="https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/asiakassuunnitelma-on-palvelujen-suunnittelun-tyovaline" title="https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/asiakassuunnitelma-on-palvelujen-suunnittelun-tyovaline">https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/asiakassuunnitelma-on-palvelu...</a></p><p>---</p><p><strong>Katso myös: </strong></p><p><strong>&nbsp;<img alt="yes" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/thumbs_up.png" title="yes" width="23" /> OKV: &quot;Lastensuojelun asiakassuunnitelma olisi tullut laatia viivytyksettä&quot;</strong></p><p><a href="https://www.okv.fi/media/filer_public/7b/6f/7b6f168a-2c00-4574-82b1-99164f185270/okv_256_1_2018.pdf" title="https://www.okv.fi/media/filer_public/7b/6f/7b6f168a-2c00-4574-82b1-99164f185270/okv_256_1_2018.pdf">https://www.okv.fi/media/filer_public/7b/6f/7b6f168a-2c00-4574-82b1-9916...</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

yes Itse katson, että mennään sitten syteen tai soteen - maakuntiin, aluekuntiin tai sotekuntiin - kaikki soten hoivan ja hoidon asiakassuunnitelmat on saatava juridisesti velvoittaviksi ja viivytyksettä laadittaviksi.

Näin ei ole nyt kuitenkaan ajateltu toimittavan, miksi ei? Tähän asiaan joudutaan palaamaan varmasti, kun uutta hallitusta kasataan ja hallitusneuvotteluja käydään - oli sotemalli mikä tahansa.

 

STM: 20.6.2018 Kolumni

"Asiakassuunnitelma on palvelujen suunnittelun työväline (Annika Saarikko)

Asiakassuunnitelman on tarkoitus olla maakunnan ja palveluntuottajien työkalu asiakkaan palvelujen suunnittelussa ja yhteensovittamisessa. Hallitus selkiyttää asiakassuunnitelmaa koskevaa valinnanvapauslain pykälää eduskunnalle annetuissa muutosehdotuksissa. Suunnitelma ei nykyisin eikä jatkossakaan tarkoita asiakkaan juridista oikeutta palveluihin. Näistä oikeuksista säädetään muissa laeissa.

Nykyisin monia sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitsevalla asiakkaalla voi olla useita palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muita suunnitelmia. Palvelun yhteensovittamista halutaan selkiyttää sillä, että jatkossa asiakkaalle laaditaan vain yksi yhteinen asiakassuunnitelma.

Sosiaali- ja terveyspalveluja koskevissa erityislaeissa määritellään, milloin asiakas on oikeutettu saamaan palveluja ja milloin pitää laatia suunnitelma palvelujen toteuttamisesta. Samoin olisi tulevaisuudessakin. Näitä lakeja ovat esimerkiksi sosiaalihuoltolaki, vanhuspalvelulaki ja vammaispalvelulaki. Näin ollen asiakassuunnitelma itsessään ei nykylainsäädännön mukaan tarkoita juridista oikeutta palveluihin.

Asiakassuunnitelma itsessään ei tarkoita juridista oikeutta palveluihin.

Asiakassuunnitelma toimii asiakkaan palvelujen suunnittelun ja palvelujen yhteensovittamisen työkaluna. Se on asiakirja, joka helpottaa asiakkaan tarvitsemien palvelujen toteutumista ja aikatauluttamista. Velvoittavuus syntyy jatkossakin sosiaali- ja terveyspalveluja koskevien erityislakien perusteella.

Tämä tarkoitus jäi epäselväksi, kun valinnanvapauslakiehdotuksessa lukee, että palveluntuottajilla on velvollisuus noudattaa asiakassuunnitelmaa. Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että sääntelystä on käytävä ilmi, jollei suunnitelmaa ole tarkoitettu oikeudellisesti sitovaksi. Koska maininta palveluntuottajan velvollisuudesta on aiheuttanut epätietoisuutta, se ehdotetaan nyt poistettavaksi pykälästä.

Tästä on herännyt vilkas keskustelu. On epäilty, että asiakas ei välttämättä saakaan sovittuja palveluja ja palvelujen yhteensovittaminen ei välttämättä onnistu.

Oikeus palveluihin perustuisi jatkossakin sosiaali- ja terveyspalvelujen erityislakeihin.

Asiakassuunnitelman luonnetta ei kuitenkaan ole ollut missään vaiheessa tarkoitus muuttaa nykyisestä. Asiakkaan oikeus palveluihin perustuisi jatkossakin sosiaali- ja terveyspalvelujen erityislakeihin. Lisäksi valinnanvapauslain sanoituksen tarkoituksena on korostaa, että yhteisesti laadittu suunnitelma on tarkoitettu otettavaksi vakavasti, niin että palvelut tuotetaan suunnitelman mukaisesti.

Asiakas voisi viedä itseään koskevan asian maakunnan käsiteltäväksi, jos palvelut eivät toteudu asianmukaisesti. Seuraamukset voivat olla esimerkiksi taloudellisia (tuottajan korvauksen alentaminen tai epääminen) tai asiakas voi vaihtaa palveluntuottajaa. Lisäksi asiakkaalla on mahdollisuus tehdä sosiaalihuollon asiakaslain ja potilaslain mukainen muistutus palveluntuottajalle tai kantelu valvontaviranomaisille. Jatkossa tämä viranomainen olisi Valtion lupa- ja valvontavirasto.

Maakunta vastaisi hoitoketjuista ja palvelukokonaisuuksista.

Maakunnan on lain mukaan huolehdittava paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden tunnistamisesta. Maakunta myös määrittelee asiakkaiden tarpeita vastaavat palveluketjut ja palvelukokonaisuudet. Näitä määrittelyjä palveluntuottajien pitää noudattaa. Lisäksi palveluntuottajien on sitouduttava muihin maakunnan määrittämiin ehtoihin.

Kaikki yksittäisen asiakkaan tarvitsemat palvelut yhteensovitetaan asiakassuunnitelmassa. Maakunnan liikelaitos, sosiaali- ja terveyskeskus ja suunhoidon yksikkö olisivat kukin omalta osaltaan vastuussa asiakassuunnitelman laatimisesta – ja sen pitäisi tapahtua asiakkaan kanssa yhdessä ja asiakasta kuunnellen.

Parhaimmillaan asiakassuunnitelma luo yhteisen ymmärryksen asiakkaan tarpeista ja sitouttaa tuottajat, asiakkaan ja mahdollisesti hänen läheisensä toimimaan yhdessä. Tällöin palvelujen vaikuttavuuskin on suurempi ja asiakkaan kokemus todennäköisesti parempi."

Annika Saarikko

perhe- ja peruspalveluministeri

Lähde:

https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/asiakassuunnitelma-on-palvelujen-suunnittelun-tyovaline

---

Katso myös:

 yes OKV: "Lastensuojelun asiakassuunnitelma olisi tullut laatia viivytyksettä"

https://www.okv.fi/media/filer_public/7b/6f/7b6f168a-2c00-4574-82b1-99164f185270/okv_256_1_2018.pdf

 

]]>
2 http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270343-kaikki-hoivan-ja-hoidon-asiakassuunnitelmat-saatava-juridisesti-velvoittaviksi#comments Asiakaslupaus Lastensuojelu Vammaispalvelulaki Vanhuspalvelulaki vanhusten hoito Tue, 26 Feb 2019 07:20:43 +0000 Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270343-kaikki-hoivan-ja-hoidon-asiakassuunnitelmat-saatava-juridisesti-velvoittaviksi
Millainen lastesuojelun tilanne on kunnissanne? http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269721-millainen-lastesuojelun-tilanne-on-kunnissanne <p>Millainen lastesuojelun tilanne on kunnissanne? Arvaten kaikialla tilanne on samanlainen kuin Lohjalla. Toivon erehtyväni.</p><p>Jätin seuraavan valtuustoaloitteen Lohjan valtuuston kokouksessa 13.2.2019.</p><p><strong>Lastensuojelun tarpeen lisääntymisen syyt ja torjuntakeinot tulee selvittää</strong></p><p>Esitän, että Lohjan kaupunki selvittäisi syyt siihen, miksi lastensuojelun tarve lisääntyy Lohjalla. Mitä ennaltaehkäisevää työtä on tehty ja millä toimenpiteillä tätä vakavaa ongelmaa voitaisiin ehkäistä ja vähentää?</p><p>Vuosittain Lohjan kaupunki käyttää yli 12 miljoonaa euroa lastensuojeluun. Käytetty raha on lisääntynyt vuodesta 2013 vuoteen 2018 10,06% eli 1 169 711 euroa. (Ks. liitteenä olevat taulukot). Enemmän kuin kyse on rahasta, ongelma on inhimillinen ja surullinen asia lapsille ja perheille. Miksi lapsi ei saa asua kotonaan vaan muualla?</p><p>Valtuuston kokouksessa 13.2.2019 hyväksytyssä hyvinvointikertomuksessa todetaan, että päihteiden käyttö on lisääntynyt, lasten ja nuorten harrastuksiin osallistuminen vähentynyt, liian moni lapsi ja nuori yhä joutuu kiusatuksi ja seksuaalisen väkivallan kohteeksi ja että merkittävä osa koulukuraattorin apua tarvitsevista jää ilman apua. Olisiko näillä tekijöillä tekemistä lastensuojelun tarpeen lisääntymisen kanssa? Varmasti on.</p><p>Lastensuojelun määrän lisääntyminen on syvä arpi lapsiystävällisen Lohjan imagossa. Siksi Lohjan kaupungin tulisi selvittää asia ja ryhtyä aktiivisesti ennaltaehkäisemään lastensuojelun tarvetta.</p><p>&nbsp;</p><p>Lohjalla 13.2.2019</p><p>Ana María Gutiérrez Sorainen</p><p>varavaltuutettu, sdp</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Millainen lastesuojelun tilanne on kunnissanne? Arvaten kaikialla tilanne on samanlainen kuin Lohjalla. Toivon erehtyväni.

Jätin seuraavan valtuustoaloitteen Lohjan valtuuston kokouksessa 13.2.2019.

Lastensuojelun tarpeen lisääntymisen syyt ja torjuntakeinot tulee selvittää

Esitän, että Lohjan kaupunki selvittäisi syyt siihen, miksi lastensuojelun tarve lisääntyy Lohjalla. Mitä ennaltaehkäisevää työtä on tehty ja millä toimenpiteillä tätä vakavaa ongelmaa voitaisiin ehkäistä ja vähentää?

Vuosittain Lohjan kaupunki käyttää yli 12 miljoonaa euroa lastensuojeluun. Käytetty raha on lisääntynyt vuodesta 2013 vuoteen 2018 10,06% eli 1 169 711 euroa. (Ks. liitteenä olevat taulukot). Enemmän kuin kyse on rahasta, ongelma on inhimillinen ja surullinen asia lapsille ja perheille. Miksi lapsi ei saa asua kotonaan vaan muualla?

Valtuuston kokouksessa 13.2.2019 hyväksytyssä hyvinvointikertomuksessa todetaan, että päihteiden käyttö on lisääntynyt, lasten ja nuorten harrastuksiin osallistuminen vähentynyt, liian moni lapsi ja nuori yhä joutuu kiusatuksi ja seksuaalisen väkivallan kohteeksi ja että merkittävä osa koulukuraattorin apua tarvitsevista jää ilman apua. Olisiko näillä tekijöillä tekemistä lastensuojelun tarpeen lisääntymisen kanssa? Varmasti on.

Lastensuojelun määrän lisääntyminen on syvä arpi lapsiystävällisen Lohjan imagossa. Siksi Lohjan kaupungin tulisi selvittää asia ja ryhtyä aktiivisesti ennaltaehkäisemään lastensuojelun tarvetta.

 

Lohjalla 13.2.2019

Ana María Gutiérrez Sorainen

varavaltuutettu, sdp

 

 

]]>
1 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269721-millainen-lastesuojelun-tilanne-on-kunnissanne#comments Lastensuojelu Latensuojelun tilanne Lohjalla Valtuustoaloite Sat, 16 Feb 2019 09:42:08 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269721-millainen-lastesuojelun-tilanne-on-kunnissanne
Lastensuojelu remonttiin http://minnakuusjrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267166-lastensuojelu-remonttiin <p>Otin jo aiemmin kantaa nuorisokotien ongelmista. Todellisuudessa lastensuojelussa kokonaisuudessaan on paljon parantamisen varaa, inhimillisyys puuttuu joidenkin viranomaisten työskentelystä. Omien kokemusteni pohjalta olen ollut lukuisiin eri tahoihin yhteydessä. Myös useampien huostaanotettujen lasten vanhempien kanssa olen keskustellut/viestitellyt ympäri Suomea. Miettikää omalle kohdallenne, että lapsenne viedään teiltä pois. Aina ei suinkaan taustalla ole päihde- tai mielenterveysongelmaisia vanhempia. Elämässä voi tulla eteen kriisitilanteita, jolloin homma karkaa käsistä väliaikaisesti. Huostaanoton jälkeen vanhemmilta ei välttämättä kysytä enää mielipiteitä lasten kasvatuksen suhteen. Monta kertaa tuli sellainen olo, että minun mielipiteeni halutaan tarkoituksella sivuuttaa, sanomisiani ymmärtää väärin.</p><p>Kun Maria Guzenina-Richardson oli peruspalveluministerinä, laitoin hänelle viestiä. Kerroin omat mielipiteeni siitä, mitä asioita lastensuojelussa pitäisi muuttaa. Vastaus oli lyhyehkö, kerrottiin, että ministeri on perustanut työryhmän selvittämään lastensuojelun toimintakäytäntöjä. Viestini välitettiin heille. Tämä työryhmä perustettiin vuonna 2012. Onko edelleenkään mikään muuttunut?</p><p>Sitten olin silloiseen kansanedustajaan, Hanna Mäntylään yhteydessä. Häneltä saamani vastaus oli erittäin lämminhenkinen. Kerrankin tuli olo, että joku oikeasti luki kirjoittamani viestin. Hanna vastasi: &quot;Ihmettelenkin nykyistä lastensuojelusysteemiä ja yhteiskunnan viestiä siitä, että lapsia pitäisi suojella omilta vanhemmiltaan. Ymmärrän, että on tilanteita, joissa lasten huostaanotto on ainoa vaihtoehto, kuten sinäkin sanoit. Aivan liian usein kuitenkin perhe, joka selviäisi jaloilleen hyvinkin keveillä tukitoimilla, kohtaa lastensuojelun aivan väärällä tavalla. Aihe on itselleni hyvin tärkeä, ja se mitä voin sen puolesta teen, jotta systeemiä muutettaisi. Yksi konkreettinen toimenpide on se, että jätän itse asiassa tänään toimenpidealoitteen eduskunnalle, jotta lastensuojelukerroin uudistettaisiin.&quot; Tämän jälkeen kerroin poistettiin. Kun kerroin oli käytössä, kunnat saivat sitä enemmän valtiolta tukea, mitä enemmän huostaanotettuja lapsia kunnassa oli. Eikä tuki ollut edes korvamerkittyä, tukea ei tarvinnut käyttää lastensuojeluun millään tavalla.</p><p>Presidentin kansliasta tuli vastaus, ettei presidentti voi puuttua asiaan millään tavalla. &quot;Tasavallan presidentti on pohtinut lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyä yhdessä nuorten, vanhempien sekä lasten ja nuorten arjen asiantuntijoiden kanssa. Hän on myös useissa yhteyksissä puhunut lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja syrjäytymisen ehkäisystä.&quot;&nbsp;</p><p>Edellisen lapsiasiavaltuutetun, Maria Kaisa Aulan, vastausta odotin kauan, mutta vastausta kannatti odottaa. Maria Kaisa kirjoitti mm. näin: &quot;Lastensuojelun laadussa on kovin paljon vaihtelua eri kuntien välillä. Sosiaalityöntekijöissä on paljon epäpäteviä henkilöitä ja työntekijät vaihtuvat usein. Parhaillaan kyllä näitä laatuasioita mietitään sosiaali- ja terveysministeriössä eli ongelma on tiedostettu. Toivon todella, että tässä päästään myös toimenpiteisiin. Olen myös aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että kunnan taloudellisia resursseja pitäisi suunnata enemmän muunlaiseen auttamiseen kuin sijoituspaikkoihin. Olen monta kertaa tästä julkisuudessa kuntia patistellut.&quot;</p><p>Tuomas Kurttilaan olen myös muutamia kertoja ollut yhteydessä. Hän otti koulukotien asiat selvityksen alle. Omasta mielestäni eritoten yksityisten nuorisokotien toimintaa pitäisi tutkia.</p><p>Paavo Väyrynen osti/perusti aikoinaan perhe- ja nuorisokoteja. Yritin häntäkin saada ymmärtämään oman näkökantani asioihin. Vastaus oli: &quot;Ongelma on usein se, että hoito- ja kasvatusjaksot jäävät liian lyhyiksi ja lapsia ja nuoria pompotellaan paikasta toiseen.&quot; Tästä nousi omat niskavillani pystyyn. Tyypillinen asenne laitoksen omistajalta. Jos he saisivat päättää, lapset olisivat siellä siihen asti kunnes täyttävät 18.</p><p>Viime eduskuntavaalien alla olin myös Juha Sipilään yhteydessä. &quot;Ymmärrän huolesi huostaanotoista. Niiden määrä on jatkunut tasaista kasvuaan, ja etenkin nuoria teini-ikäisiä sijoitetaan kodin ulkopuolelle ja laitoksiin. Perheiden tukeminen on erittäin tärkeä asia. Keskustan mielestä kunnallista kotipalvelua on lisättävä perheiden avuksi tilapäisissä vaikeuksissa. Tähän Keskusta on valmis myös rahallisesti satsaamaan.&quot; Ovatko näin toimineet?</p><p>Olin yksi haastateltavista Taru Parsialan gradutyössä. Hän kirjoitti tutkimuksessaan: &quot;Tutkimukseeni osallistuneet vanhemmat kokivat, että perhe jäi ilman tukea ja apua lasten psyykkisten tai neuropsykiatristen oireilujen kanssa ja usein vanhempia syyllistettiin lapsen ongelmista mm. koulun suunnalta. Vanhemmat arvioivat, että avohuollon tukitoimet eivät olleet asiakaslähtöisiä ja niitä tarjottiin vain, jotta pystyttiin osoittamaan huostaanoton tarpeellisuus.&quot;</p><p>Kaupunginjohtajat eivät vaivautuneet vastaamaan. Median eri edustajiin olen ollut vuosien varrella yhteydessä. Pari lehteä jutun ovat tehneet, jotkut asiaohjelmien toimittajat ovat luvanneet ottaa myöhemmin yhteyttä. Tuota myöhempää ajankohtaa olen tässä jopa viitisen vuotta odottanut. Iso ongelma median suhteen on salassapito. Lastensuojelusta eivät saa mitään kommentoida eikä perhe saa esiintyä omalla nimellään lapsen suojelemiseksi. Tästä varoittava esimerkki on Kurhelan perhe Oulusta. Edelleenkään en voi ymmärtää, miksi heidän kaksospojat piti huostaanottaa, vaikka muut lapset saivat olla kotona.</p><p>Joka taholle, jonne yhteydessä olen ollut, olen todennut, että sellaisia perheitä, joista lapset oikeasti tarvitsee huostaanottaa, tulee varmastikin aina olemaan (vakavat päihde- ja mielenterveysongelmat yms.). Muiden kohdalla ongelmat ovat usein tilapäisiä, jotka voidaan väliaikaista tukea antamalla selvittää. Laskin, että omien lasteni sijoitukset jälkihuoltoineen maksoivat yhteiskunnalle noin 600.000 euroa. Sijoitukset kestivät max. pari vuotta ja jälkihuolto kahden kohdalla 21 v. asti. Monta kertaa olen miettinyt, kuinka paljon halvemmaksi kotiin tarjottu apu olisi tullut. Olisivatko asiat menneet paremmin, jos sijoitukset olisi jätetty tekemättä tai tehty tarvittaessa vain lyhytaikaisia sijoituksia kuten alun perin luvattiin? Näitä samanlaisia ongelmia on ollut jo 1990-luvulla, edelleenkään asioita ei ole korjattu. Eikö olisi aika tehdä perusteellinen remotti lastensuojeluun? Itse en ole sitä mieltä, että kaiken ratkaisu on muodollisesti pätevät lastensuojelun työntekijät. Enemmänkin tarvitaan niitä hyviä tyyppejä, jotka osaavat ajatella asioita maalaisjärjellä, niin sosiaalityössä, laitoksissa kuin jälkihuollossakin.&nbsp;</p><p>Sekä laitosten että sijaisperheiden valvontaa pitää parantaa. Onko oikein, jos lapset sijoitetaan vanhemman alkoholikäytön takia sijaisperheeseen; vanhempi jututtaa lasta, lapsi kertoo, että sijaisperheen äiti juo vain vähän silloin tällöin mutta sijaisperheen isä ottaa vähän enemmän aina välillä? Perheen raportissa mainitaan, että lapsille turvataan sijoituksen avulla päihteetön elinympäristö...</p><p>&quot;Nauttikaa lapsesta sellaisena kuin hän on - sillä tavoin hän kasvaa ja kehittyy parhaiten.&quot; - Benjamin Spock -</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Otin jo aiemmin kantaa nuorisokotien ongelmista. Todellisuudessa lastensuojelussa kokonaisuudessaan on paljon parantamisen varaa, inhimillisyys puuttuu joidenkin viranomaisten työskentelystä. Omien kokemusteni pohjalta olen ollut lukuisiin eri tahoihin yhteydessä. Myös useampien huostaanotettujen lasten vanhempien kanssa olen keskustellut/viestitellyt ympäri Suomea. Miettikää omalle kohdallenne, että lapsenne viedään teiltä pois. Aina ei suinkaan taustalla ole päihde- tai mielenterveysongelmaisia vanhempia. Elämässä voi tulla eteen kriisitilanteita, jolloin homma karkaa käsistä väliaikaisesti. Huostaanoton jälkeen vanhemmilta ei välttämättä kysytä enää mielipiteitä lasten kasvatuksen suhteen. Monta kertaa tuli sellainen olo, että minun mielipiteeni halutaan tarkoituksella sivuuttaa, sanomisiani ymmärtää väärin.

Kun Maria Guzenina-Richardson oli peruspalveluministerinä, laitoin hänelle viestiä. Kerroin omat mielipiteeni siitä, mitä asioita lastensuojelussa pitäisi muuttaa. Vastaus oli lyhyehkö, kerrottiin, että ministeri on perustanut työryhmän selvittämään lastensuojelun toimintakäytäntöjä. Viestini välitettiin heille. Tämä työryhmä perustettiin vuonna 2012. Onko edelleenkään mikään muuttunut?

Sitten olin silloiseen kansanedustajaan, Hanna Mäntylään yhteydessä. Häneltä saamani vastaus oli erittäin lämminhenkinen. Kerrankin tuli olo, että joku oikeasti luki kirjoittamani viestin. Hanna vastasi: "Ihmettelenkin nykyistä lastensuojelusysteemiä ja yhteiskunnan viestiä siitä, että lapsia pitäisi suojella omilta vanhemmiltaan. Ymmärrän, että on tilanteita, joissa lasten huostaanotto on ainoa vaihtoehto, kuten sinäkin sanoit. Aivan liian usein kuitenkin perhe, joka selviäisi jaloilleen hyvinkin keveillä tukitoimilla, kohtaa lastensuojelun aivan väärällä tavalla. Aihe on itselleni hyvin tärkeä, ja se mitä voin sen puolesta teen, jotta systeemiä muutettaisi. Yksi konkreettinen toimenpide on se, että jätän itse asiassa tänään toimenpidealoitteen eduskunnalle, jotta lastensuojelukerroin uudistettaisiin." Tämän jälkeen kerroin poistettiin. Kun kerroin oli käytössä, kunnat saivat sitä enemmän valtiolta tukea, mitä enemmän huostaanotettuja lapsia kunnassa oli. Eikä tuki ollut edes korvamerkittyä, tukea ei tarvinnut käyttää lastensuojeluun millään tavalla.

Presidentin kansliasta tuli vastaus, ettei presidentti voi puuttua asiaan millään tavalla. "Tasavallan presidentti on pohtinut lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyä yhdessä nuorten, vanhempien sekä lasten ja nuorten arjen asiantuntijoiden kanssa. Hän on myös useissa yhteyksissä puhunut lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja syrjäytymisen ehkäisystä." 

Edellisen lapsiasiavaltuutetun, Maria Kaisa Aulan, vastausta odotin kauan, mutta vastausta kannatti odottaa. Maria Kaisa kirjoitti mm. näin: "Lastensuojelun laadussa on kovin paljon vaihtelua eri kuntien välillä. Sosiaalityöntekijöissä on paljon epäpäteviä henkilöitä ja työntekijät vaihtuvat usein. Parhaillaan kyllä näitä laatuasioita mietitään sosiaali- ja terveysministeriössä eli ongelma on tiedostettu. Toivon todella, että tässä päästään myös toimenpiteisiin. Olen myös aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että kunnan taloudellisia resursseja pitäisi suunnata enemmän muunlaiseen auttamiseen kuin sijoituspaikkoihin. Olen monta kertaa tästä julkisuudessa kuntia patistellut."

Tuomas Kurttilaan olen myös muutamia kertoja ollut yhteydessä. Hän otti koulukotien asiat selvityksen alle. Omasta mielestäni eritoten yksityisten nuorisokotien toimintaa pitäisi tutkia.

Paavo Väyrynen osti/perusti aikoinaan perhe- ja nuorisokoteja. Yritin häntäkin saada ymmärtämään oman näkökantani asioihin. Vastaus oli: "Ongelma on usein se, että hoito- ja kasvatusjaksot jäävät liian lyhyiksi ja lapsia ja nuoria pompotellaan paikasta toiseen." Tästä nousi omat niskavillani pystyyn. Tyypillinen asenne laitoksen omistajalta. Jos he saisivat päättää, lapset olisivat siellä siihen asti kunnes täyttävät 18.

Viime eduskuntavaalien alla olin myös Juha Sipilään yhteydessä. "Ymmärrän huolesi huostaanotoista. Niiden määrä on jatkunut tasaista kasvuaan, ja etenkin nuoria teini-ikäisiä sijoitetaan kodin ulkopuolelle ja laitoksiin. Perheiden tukeminen on erittäin tärkeä asia. Keskustan mielestä kunnallista kotipalvelua on lisättävä perheiden avuksi tilapäisissä vaikeuksissa. Tähän Keskusta on valmis myös rahallisesti satsaamaan." Ovatko näin toimineet?

Olin yksi haastateltavista Taru Parsialan gradutyössä. Hän kirjoitti tutkimuksessaan: "Tutkimukseeni osallistuneet vanhemmat kokivat, että perhe jäi ilman tukea ja apua lasten psyykkisten tai neuropsykiatristen oireilujen kanssa ja usein vanhempia syyllistettiin lapsen ongelmista mm. koulun suunnalta. Vanhemmat arvioivat, että avohuollon tukitoimet eivät olleet asiakaslähtöisiä ja niitä tarjottiin vain, jotta pystyttiin osoittamaan huostaanoton tarpeellisuus."

Kaupunginjohtajat eivät vaivautuneet vastaamaan. Median eri edustajiin olen ollut vuosien varrella yhteydessä. Pari lehteä jutun ovat tehneet, jotkut asiaohjelmien toimittajat ovat luvanneet ottaa myöhemmin yhteyttä. Tuota myöhempää ajankohtaa olen tässä jopa viitisen vuotta odottanut. Iso ongelma median suhteen on salassapito. Lastensuojelusta eivät saa mitään kommentoida eikä perhe saa esiintyä omalla nimellään lapsen suojelemiseksi. Tästä varoittava esimerkki on Kurhelan perhe Oulusta. Edelleenkään en voi ymmärtää, miksi heidän kaksospojat piti huostaanottaa, vaikka muut lapset saivat olla kotona.

Joka taholle, jonne yhteydessä olen ollut, olen todennut, että sellaisia perheitä, joista lapset oikeasti tarvitsee huostaanottaa, tulee varmastikin aina olemaan (vakavat päihde- ja mielenterveysongelmat yms.). Muiden kohdalla ongelmat ovat usein tilapäisiä, jotka voidaan väliaikaista tukea antamalla selvittää. Laskin, että omien lasteni sijoitukset jälkihuoltoineen maksoivat yhteiskunnalle noin 600.000 euroa. Sijoitukset kestivät max. pari vuotta ja jälkihuolto kahden kohdalla 21 v. asti. Monta kertaa olen miettinyt, kuinka paljon halvemmaksi kotiin tarjottu apu olisi tullut. Olisivatko asiat menneet paremmin, jos sijoitukset olisi jätetty tekemättä tai tehty tarvittaessa vain lyhytaikaisia sijoituksia kuten alun perin luvattiin? Näitä samanlaisia ongelmia on ollut jo 1990-luvulla, edelleenkään asioita ei ole korjattu. Eikö olisi aika tehdä perusteellinen remotti lastensuojeluun? Itse en ole sitä mieltä, että kaiken ratkaisu on muodollisesti pätevät lastensuojelun työntekijät. Enemmänkin tarvitaan niitä hyviä tyyppejä, jotka osaavat ajatella asioita maalaisjärjellä, niin sosiaalityössä, laitoksissa kuin jälkihuollossakin. 

Sekä laitosten että sijaisperheiden valvontaa pitää parantaa. Onko oikein, jos lapset sijoitetaan vanhemman alkoholikäytön takia sijaisperheeseen; vanhempi jututtaa lasta, lapsi kertoo, että sijaisperheen äiti juo vain vähän silloin tällöin mutta sijaisperheen isä ottaa vähän enemmän aina välillä? Perheen raportissa mainitaan, että lapsille turvataan sijoituksen avulla päihteetön elinympäristö...

"Nauttikaa lapsesta sellaisena kuin hän on - sillä tavoin hän kasvaa ja kehittyy parhaiten." - Benjamin Spock -

]]>
6 http://minnakuusjrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267166-lastensuojelu-remonttiin#comments Juha Sipilä Lapsiasiavaltuutettu Lastensuojelu Maria Guzenina-Richardsson Paavo Väyrynen Wed, 09 Jan 2019 10:58:49 +0000 Minna Kuusjärvi http://minnakuusjrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267166-lastensuojelu-remonttiin